Kurpitsankaivertajan viimeinen fantasia

Resepti julkaistu Infernossa 9/2020.

Surut-yhtyeen rumpali Mika Salminen ei ruokaa laittaessa murehdi, vaan hyödyntää vallitsevan vuodenajan kasvisperäisiä raaka-aineita ja värejä. Mustat vaikutteet hiipivät kuitenkin musiikin lisäksi myös soppaansa.

Aineet:

800 g hokkaido- tai myskikurpitsaa 

1 luomu kasvisliemikuutio

2 kynttä valkosipulia

5 kynttä mustaa valkosipulia

2 shalottisipulia hienonnettuna

3 rkl luomu extra virgin oil oliiviöljyä

1 rkl Akamiso tummaa misotahnaa

1 dl Oatly iMat kaurakermaa

mustapippuria maustamiseen

1 l tuoreita suppilovahveroita

paahdettua nori-levää suikaleina

4 rkl luomu kurpitsansiemeniä

cayennepippuria

lehtipersiljaa

1. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Halkaise kurpitsat, kaavi siemenet pois ja leikkaa puolikuun muotoisia paloja. Sivele kurpitsan palaset oliiviöljyllä ja paahda uunissa kypsiksi eli kunnes ovat kauniin ruskistuneita. Irroita kuori kurpitsoista.

2. Lorauta laakeaan kattilaan oliiviöljyä, heitä mukaan hienonnetut sipulit sekä valkosipulit ja freesaa pehmeiksi. Lisää kattilaan kurpitsat, liemikuutio ja peitä vedellä. Anna kiehua miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja lisää kaurakerma.

3. Laita misotahna kulhoon ja lisää muutama ruokalusikka lämmintä vettä. Sekoita vispilällä tasaiseksi.

4. Surauta keitto samettisen pehmeäksi sauvasekoittimella. Kaada keiton joukkoon misoliemi ja sekoita. Mausta keitto vastarouhitulla mustapippurilla ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa.

5. Hienonna persilja. Paahda kurpitsansiemenet paistinpannulla, mausta suolalla ja cayennepippurilla. Laita siemenet jäähtymään.

6. Lisää suppilovahverot kuivalle, kuumalle pannulle. Anna paistua kunnes sienistä on irronnut riittävästi nestettä. Lisää oliiviöljyä ja paista sienet mahdollisimman rapeiksi.

7. Annostele keitot lautasille. Asettele annosten päälle suppilovahveroita, kurpitsansiemeniä, paahdettua merilevää ja hienonnettua persiljaa. Viimeistele loraukselle oliiviöljyä. Keitto on parhaimmillaan tarjoiltuna uunituoreiden täysjyväsämpylöiden tai siemennäkkärin kera.

Mikan luonnehdinta:

”Tässä reseptissä ei leikitä. Parrasvaloihin nousee lokakuun sesongin kiistaton kasvikunnan kuningatar kurpitsa. Heavy metalia ruokaan saadaan rapeista suppilovahveroista ja tummanpuhuvaa rock-asennetta fermentoiduista mustasta valkosipulista ja misotahnasta. Keitto on omiaan lokakuun pimeneviin syysiltoihin.”

Megan tuomio:

”Ruokaa laittaessa pitäisi entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, mitkä raaka-aineet ovat juuri sillä hetkellä parhaimmillaan sekä yhdistää ennakkoluulottomammin maailman eri keittiöiden makuihin. Kuluneen vuoden aikana on sosesoppia tullut harrastettua entistä enemmän ja tähän jatkumoon kurpitsa sopii pohjaksi paremmin kuin hyvin. Maku on siinäkin sen verran hyvä jo pohjimmiltaan, että laiskana tai tarkan markan henkilönä reseptin ”päällykset” voi jättää jopa kokonaan poiskin, vaikka niistä jokainen omana pikanttina aromikruununa toimiikin. 

Sopan nauttimisen jälkeen fiilis on sen verran hyvä että riemukas, että John Carpenterin hyytävien pimputuksien jälkeen tekee mieli vielä nauttia jälkiruokana Helloweenin Keeper of the Seven Keys -saagan kaksi ensimmäistä osaa sekä paria vuotta aiemmin ilmestyneen, mutta vähemmälle huomiolle jääneen amerikkalaisen Halloweenin Don’t Metal with Evil.”

Mikan kokatessa soi:

John Carpenter - Halloween (Original Motion Picture Soundtrack) (1979)

”Soundtrack, joka sopii täydellisesti kurpitsateemaan, syviin makuihin ja syksyyn.”

Olutkana noppaperunoilla

Resepti julkaistu Infernossa 8/2020.

Kun Matias Palmin lailla toimii laulajana ja toisinaan myös kitaristina mm. sellaisissa bändeissä kuten Merging Flare, Domination Black ja Heavy Metal Perse, sitä saattaa joskus haluta pitää kokkaushommat yksinkertaisina. Olutta, kanaa ja pottuja ajan kanssa – siinäpä se.

Aineet:
raaka broileri/kana pakastealtaasta
tölkki lager-olutta
voita, margariinia tai öljyä
mausteita
perunoita

Olutkanan valmistus:
1. Sulata ensin pakastebroileri ohjeiden mukaisesti ja laita se makaamaan vuokaan selälleen.
2. Kaada parisen desiä oluesta juomalasiin tai vastaavaan astiaan ja juo itse loput. Sotke mausteet olueen ja tässä voit soveltaa pitkälti oman mielen mukaan mitä haluat käyttää. Minä olen suosinut mm. mustapippuria, chiliä, cayennepippuria, curryä, suolaa ja grillimaustetta. Ja jos löytyy soijakastiketta, miksei sitäkin pikku loraus. Fiilispohjalta voikin sitten testailla mausteiden erilaisia suhteita. Itse olen havainnut, että esimerkiksi currya kannattaa lisätä säästellen, jottei se jyrää kaikkia muita makuja alleen.
3. Aseta kana uunivuokaan, kaada mausteolutlitku sisään takapuolesta, nosta uhri pystyyn ja anna oluen juosta rauhassa jokaiseen koloon. Aseta kana taas makuuasentoon. Tässä vaiheessa osa oluesta pakenee kanan sisältä vuoan pohjalle, mutta se ei haittaa mitään. Jäljelle jääneet mausteliemen jämät voi kaapia lusikalla tasaisesti kanan pinnalle.
4. Laita öljyä, voita tai näiden sekoitusta paistinpannulle sulamaan. Sopiva määrä on sellainen, missä öljyrasvaseosta on sen verran riittävästi, että siihen voi sekoitella mausteita. Tässä vaiheessa olen suosinut mustapippuria, suolaa sekä hieman soijakastiketta. Lämmittele ja sekoittele rasvamausteseosta sopivasti niin, että kaikki rasva on sulanut ja sekoittunut mahdollisimman hyvin mausteisiin. Ota esille suti ja maalaa vuoassa makaava kana tällä valmiilla mausterasvalla. Sitten kana onkin valmis uuniin.
5. Kypsennä kanaa uunissa 200 asteessa vähintään tunti, jotta mikään osa ei jää raa'aksi. Aina 15 minuutin välein toista mausterasvapensselöinti ja tökkää kana takaisin uuniin paistumaan. 

Lisukenoppaperunoiden valmistus:
1. Ota esille sopiva määrä raakoja perunoita ja kuori ne. Kuutioi potut n. 0,5-1 sentin kokoisiksi paloiksi.
2. Laita paistinpannulle rypsiöljyä, nakkaa perunanopat kuumalle pannulle paistumaan ja kansi päälle. Paista perunoita mahdollisimman kuumalla lämmöllä niin, että ne ruskistuvat sopivasti. Hämmennä välillä lastalla, jotta perunat kypsyvät tasaisesti. Kansi on hyvä pitää paikallaan, jotta perunat eivät jää raaoiksi. Kun perunat alkavat olla kypsiä, mausta ne suolalla ja mustapippurilla.

Matiaksen luonnehdinta:
”Uunissa valmistettu olutkana on eräänlainen muunnos monien tuntemasta tölkkipersekanasta. Tässä valmistustavassa on se etu, että valmistusvaiheessa ruoka ei pääse alumiinin kanssa kosketuksiin ja toisaalta olut ei vain jökötä tölkin sisällä, vaan levittyy tasaisemmin ja mehustaa kanaa paremmin. Kaiken lisäksi olutliemi toimii oivasti perunoiden kanssa kastikkeena, ja siinä voi uittaa vaikkapa vaalean leivän palasia, jotka saavat siitä erinomaisen aromin.”

Megan tuomio:
Olutkana ja siideripossu. Siinäpä pari hyvää esimerkkiä, kuinka alkoholilla on muitakin hyviä käyttötarkoituksia kuin kokin marinointi. Siinä missä death metal -karjut haluavat sodomoida kanansa tölkillä ja uhrata sen muinaisille jumalille (Chicken à la Sacrifice Inferno 3/2014), tykkäävät hevimiehet laukaista litkunsa hellemmin sisään. Molemmissa metodeissa on puolensa ja kyse on pikemminkin mieltymyksistä, mikä kenenkin viisaria parhaiten väräyttää.
Lopputulos on molemmissa mehukas ja vaivan arvoinen verrattuna nyt vaikka valmiiseen grillattuun broileriin, mikä sekin on mahtavaa tuoreen ranskanleivän päällä kahvin kera. Mausteita kun voi varioida melkosen vapaasti mielensä mukaan, ei kyllästymisen vaaraakaan ihan helposti tule. Yksi vaihtoehto on myös antaa kanalle romanttinen kokovartalohieronta joko kaupoista löytyvillä valmismausteseoksella tai omasta päästä laaditulla. Kauniin rapsakan rusketuksen voi loppuvaiheessa saavuttaa uunin solarium-toiminnolla. Dean Martinin sanoin: That’s amore!”

Matiaksen kokatessa soi:
Running Wild - Port Royal LP (1998).
”Levynkannen piirroskuvassa voimme nähdä Rock'n'Rolfin survaisseen merirosvomiekkansa juuri tällaisen olutkanan läpi.”

Pasta Alla Norma

Resepti julkaistu Infernossa 7/2020.

Sick Urgen hypernopeutta lähentelevän ja aggressiota sylkevän hardcore/powerviolence vastapainona toimii hartaudella valmistettu klassinen pastasoossi. Normaalisti bändeillä on keikkamyyjiä ja roudareita, mutta Sick Urgen laulaja-basisti Lauri Koskinen saa keskittyä soiton lisäksi syömiseenm kun luottoruokkija Vallilan Late valmistaa appeet.

Aineet:
Pastaa
Pecorino-juustoa
3-10 valkosipulinkynttä
2 purkkia kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
munakoisoa
mustapippuria
tuoretta basilikaa
punaviiniä

1. Aloita tomaattisoosin teolla eli kuullota pieneksi pilkottu valkosipuli öljyssä, lisää pari purkkia kokonaisia säilöttyjä tomaatteja ja anna keittyä kohtalaisen pitkään matalalla lämmöllä.
2. Lisää mausteita kuten mustapippuria ja tuoretta basilikaa. Punkkua voi kanssa lorauttaa sekaan jonkun desin tai sitten ei. Juominen on kuitenkin ok ellei ole Antabus- tai muuta kuuria päällä, koska ruokajuomanahan se on pastan kanssa hyvää.
3. Hienonna kastike sauvasekoittimella, ei kuitenkaan ihan sileäksi tarvitse, jos ei halua. Maista, mausta, maista ja mausta.
4. Soosin hautuessa pilko munakoisot ja kuivaa paloja vähän. Laita uuniin paahtumaan 250 asteeseen ja ota pois, kun ovat mielestäsi sopivan paahtuneita.
5. Keitä pasta al dente, raasta ja sekoita Pecorino sekaan.
6. Sekoita munakoisot sossiin, kasaa annos ja nauti.

Laten luonnehdinta:
”Täyteläinen, herkullinen, hurmaava sisilialainen klassikko.”

Megan tuomio:

”Tätä reseptiä voisi kutsua pastojen ABC:ksi, sillä siinä on kaikessa yksinkertaisuudessaan käyty läpi lähes kaikki olennainen. Ja kuitenkin se on helposti muunneltavissa omaan suuhun sopivaksi mitä tulee makuihin, raaka-aineisiin ja valmistusmetodeihin. Esimerkiksi munakoisojen päälle voi ripotella oliiviöljyä ja suolaa tai aivan hyvin ne voi hyvin kypsentää myös pannulla. Pidemmälle edistyneet valmistanevat pastansakin itse, laiskemmille riittää kaupan tuorepasta pihien tyytyessä perus-spagettiin. Si si si comprendo?”

Laten kokatessa soi:

Kent – Kent (1995)

”Ruotsalaista rakastelurockia parhaimmillaan, ei muuta kuin Blåjeans nurkkaan ja pari kynttilää palamaan.”

Eeppinen kolmen juuston lasagne

Resepti julkaistu Infernossa 6/2020.

Murakasti jyräävissä Solothus, Sepulchral Curse ja Yawning Void -yhtyessä ääntelevä Kari Kankaanpää on melkoinen Varsinais-Suomen Karvinen. Juustoa eeppisesti tursuava italialainen pastaruoka saattaa olla miehen jylhän äänen salaisuus.

Tarpeet:

Jauhelihatäyte:

400 g naudan jauhelihaa

1 prk (400 g) tomaattimurskaa

iso sipuli

1 Fond ”du Chef” beef lihafondi

3 rkl soijakastiketta

0,5 tl rouhittua mustapippuria

0,5 tl jauhettua maustepippuria

0,5 tl suolaa

4-5 valkosipulinkynttä

0,5 tl chilijauhetta

1. Ruskista jauheliha sekä silputut sipulit pannussa. Lisää tomaattimurska, soijakastike ja mausteet. Sekoita huolellisesti ja tarkista maku.

Juustokastike:

litra joko kevyttä tai rasvaisempaa maitoa

0,5-1 tl suolaa

¼ tl jauhettua muskottipähkinää

¼ tl jauhettua maustepippuria

0,5 dl tummaa siirappia

125 g mustaa Koskenlaskijaa

200 g punaista Emmentalia

1 dl vehnäjauhoja + vettä

1. Kuumenna maitoa levyllä koko ajan sekoittaen ettei pala pohjaan ja lisää kuutioitu tai raastettu emmentaljuusto sekä pienennetty Koskenlaskija.

2. Kun juustot ovat sulaneet, lisää seoksen joukkoon siirappi ja mausteet.

3. Kastikkeen kuumennettua taas hiljakseen kuplivaksi, lisää vehnäjauhoon sen verran vettä, että se muuttuu juoksevaksi ja suurusta kastike tällä seoksella. Anna kuplia hetki sekoittaen pohjaa myöden ja tarkista maku.

Lasagnen kokoaminen:

1 pkt aurajuustoa

150 g punaista Emmentalia

1. Ota iso, noin neljän litran vetoinen vuoka ja peitä pohja ensin juustokastikkeella. Lado päälle lasagnelevyjä. 

2. Seuraavaan kerrokseen laita juustokastiketta ja ripottele päälle aurajuustoa, tee kerros jauhelihatäytteestä jonka päälle uudet lasagnelevyt. Toista kunnes vuoka on täynnä tai tavara loppuu.

3. Jätä juustokastiketta viimeiseksi ja levitä vuokaan niin että levyt peittyvät kokonaan. Ripottele päälle vielä Emmental-juustoraastetta. Laita lasagne ensin puoleksi tunniksi 225 asteisiin uuniin, peitä foliolla ja anna kypsyä vielä vartti.

Karin luonnehdinta:

”Ilman rakasta vaimoani olisi tämän palstan anti ollut hyvinkin lyhyt ja tylsä, sillä hän on rohkaissut minua kokeilemaan siipiäni ruuanlaiton ihmeellisessä maailmassa. Ne ketkä minut tuntevat, tietävät myös rakkauteni lasagnea kohtaan, joten oli ilmiselvää että sitä myös tässä tarjoillaan.

Lasagnehan on riittoisa arkiruoka, jota on pienillä kikoilla helppo tuunailla oikeastaan minkälaiseksi vain. Tässä tapauksessa reseptiä hienosäädetään juustoilla, jolloin makunautinto taattu. Eeppinen kolmen juuston lasagne onkin hyvä vaihtoehto maailmassa, jossa kaiken pitää olla aina kevyttä ja terveellistä. Tämä on raskasta ja syntistä!”

Megan tuomio:

”Parit erilaiset kasvissyöjien suuhun sopivat ”lasset” on aiemmin palstan historiassa jo käyty läpi, mutta perusasioiden kertaus on aina paikallaan. Juustohan on tässä ruokalajissa tärkein aineosa ja nyt sitä todellakin on käytetty niin eeppisellä tavalla, ettei mikään määrä edes Meat Loafin balladeja kuunneltuna pääse samalle tasolle.

Jossain määrin työläshän tämä aina on valmistaa, mutta kaiken vaivan arvoinen. Laadukkaiden aineksien valintaan kannattaa myös panostaan aina hyvästä jauhelihasta ja täysjyvälasagnelevyistä lähtien eikä mausteissakaan kannata säästellä. Vaikeintahan valmistuksessa on ainoastaan antaa tarpeeksi aikaa lasagnen vetäytymiselle ennen sen ahmimista ja ähkyn hommaamista.”

Karin kokatessa soi:

Temple of Void – The World That Was (2020)

”Näin raskaan ruuan kokkaamisen ja syömisen soundtrackiksi tarvitaan jotain äärimmäisen raskasta ja sitä Amerikan Temple of Void tarjoilee juuri tällä uutukaisellaan.”

Vegaaninen nachopeltimättö nyhtökauralla

Resepti julkaistu Infernossa 5/2020.

Kantamus-yhtyeen tuoreimmalla Mun herkkyys ajaa pahatkin pois -EP:llä meno on repivää rimpuilua, mutta laulaja-kitaristi Ainon nachopelti kutsuu taas kaikki luokseen.

Tarpeet:
1 iso pussi tortillalastuja

Salsatäyte:
200 g käyttövalmiita kidneypapuja
300 g tulista salsaa
1 prk tomaattimurskaa
1 pkt tomaattinyhtökauraa
1 tl kuivattua basilikaa
3 kpl eri värisiä chilejä
kirsikkatomaatteja
kourallinen tuoretta korianteria
1 ison limen mehu

Tuorevuustotäyte:
1 pkt eli 200g maustamatonta tuorevuustoa esimerkiksi Creamy Sheese Original tai Tofutti
1 dl kaurakermaa
150 g vuustoraastetta
3 rkl ravintohiivahiutaleita
1 tl valkosipulijauhetta

Pinnalle:
1 pussi vuustoraastetta
Tuoretta korianteria

1. Valmista salsatäyte halkaisemalla ja pilkkomalla chilit (poista siemenet halutessasi) sekä kirsikkatomaatit. Huuhdo kidneypavut ja purista puolikkaan limen mehu. Silppua kourallinen korianteria ja sekoita kaikki ainekset salsan ja tomaattimurskan joukkoon.
2. Notkista tuorevuusto kaurakermalla ja sekoita joukkoon ravintohiivahiutaleet, vuustoraaste ja valkosipulijauhe.
3. Aloita nachopellin kokoaminen kaatamalla pussillinen tortillalastuja tasaisesti syvälle pellille. Kaada salsatäyte tortillalastujen päälle ja ripottele koko nyhtökaurapaketti salsatäytteen päälle. Lapa isoja nokareita tuorevuustotäytettä tasaisesti salsatäytteen päälle ja kuorruta komeus lopuksi pussillisella vuustoraastetta.
4.  Paista 200 asteisessa uunissa n. 15 - 20 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja ripottele tuoretta korianteria valmiin nachopellin päälle sekä purista päälle vielä loput limen mehut.

Ainon luonnehdinta:
”Tämä tulinen ja täyttävä herkku sopii hyvin vaikkapa illanistujaisiin tai leffailtaan. Nachopellin mättöisyyttä tasapainottaa limen ja tuoreen korianterin raikkaus.”

Megan tuomio:
”Nachopeltiä on aiemmin tullut tehtyä & syötyä lihallisena Nachos Supreme -nimikkeellä, mutta kuten useimmat hyvät eväkset, taipuu se myös vegaaniseksi helposti ja on muutenkin varioitavissa maun mukaan mitä sisälmyksiinsä tulee. Esimerkiksi jos Cheddar-juusto ei ole mikään ongelma, saa siitä oivan juustodippikerroksen sulatettuna tilkkaan maitoa. Raskas naposteltava on kerrassaan mainio kombinaatio lastujen rapsakkuutta, salsan ja juuston mehevyyttä sekä napakkaa raikkautta.”

Ainon kokatessa soi:
Oranssi Pazuzu – Kosmonument (2011)
”Levynä hyvin samanlainen kuin valmistettu ruokakin: rankkaa mättöä raikkailla elementeillä!”

Varpaanvälikana

Resepti julkaistu Infernossa 4/2020.

Edellisestä numerosta tuttu yksinkertainen on usein myös maukasta -linja jatkuu, kun Mimoriumin kitaristi ja BM-aatelinen Lord Mimorium muistelee menneitä nykyisen anoppinsa reseptin kera.

Tarpeet:
1 kg miedosti suolattuja kananpojan fileepihvejä
6 dl kuohukermaa
pakettiAurajuustoa
suolaa, jos maustamaton kana kyseessä

1. Laita kanan fileet uunin kestävään vuokaan ja hiero tarvittaessa suola pintaan.
2. Murenna aurajuusto kanan sekaan ja lisää kuohukerma.
3. Peitä vuoka kannella tai foliolla ja kypsennä uunin keskitasolla 200 asteessa noin 1,5 tuntia. Ota tämän jälkeen kansi/folio pois ja kypsennä vielä 30 minuuttia, jotta pinta saa väriä. Voit myös tarvittaessa hauduttaa pidempää, sillä kanan täytyy olla murenevaa. Tarkkaile kuitenkin, että pinta ei pääse palamaan. Sekoita kerma ja aurajuusto vielä tasaiseksi ennen tarjoilua.

Oman maun mukaan lisukkeeksi sopivat esimerkiksi keitetty jasmiiniriisi tai ranskalaiset.

Lord Mimoriumin luonnehdinta:
”Reseptistä täytyy oikeasti antaa kunnia anoppikokeelaalleni, joka aikoinaan tarjoili kyseistä ruokaa tapaillessani silloista tyttöystävääni eli nykyistä vaimoani. Liekö ajatellut, että nyt karkotetaan tuo renttu nurkista pyörimästä.
Nimi ruualle juontaa sen tuottamasta tuoksusta, joka on verrattavissa viikkoja rundilla ilman suihkua olevan rokkarin varpaisiin. Ruuan ulkonäkökin näyttää hieman jo kertaalleen vatsalaukussa käyneeltä, mutta paskankos väliä, kun maku on niin loistava. Varpaanvälikana on erittäin yksinkertainen valmistaa, ja sitä kannattaakin tehdä kerralla isompi satsi, koska se toimii myös hyvin seuraavana päivänä lämmitettynä.”

Megan tuomio:
”Retroiluahan on perin suosittua nykyään ja tämä ruoka jos mikä haisee varpaanvälin lisäksi myös riskisti 80-luvulle. Mutta koska ennen on usein ollut myös paremmin tai ainakin tietyt reseptit ovat ajattomia, on kerma-Aura-kombo klassikko asiayhteydestä riippumatta. Nykyaikaisessa keittiössä sitä pidetään kenties liian raskaana ja ummehtuneen makuisena, mutta harvakseltaan tehtynä makuun tuskin ehtii tympiintyä eikä annos liiemmin vartaloonkaan kerry. Kelpo ripaus curry-maustetta riisin päälle ja jälkiruuaksi vielä appelsiiniriisi tai rahka, niin johan jää jälkimauksi aikakauden mukainen raikkaus.”

Lord Mimoriumin kokatessa soi:
Morbid Angel - Domination (1995)
”Kokkailun taustamusiikiksi tarvitaan ehdottomasti löyhkäävää ja likaista menoa. Where the Slime Live!”

Äidin tonnikala-avokado & salaatti

Resepti julkaistu Infernossa 3/2020.

Synamusiikkivelho Kebu ei pidä hiilihydraateista, joten Kebabin sijasta hän nauttii mieluummin äärettömän yksinkertaisen annoksen avokadoja tonnikalalla ja salaatilla.

Tarpeet:

ruukku/paketti frisee- tai jääsalaattia

kurkku

paprika

1-2 tomaattia

pieni paketti salaattijuustoa eli 100 g fetajuusto-maustesekoitus öljyssä

purkki MSC-sertifioitua tonnikalaa öljyssä

1-2 avokadoa (riippuen koosta ja nälästä)

1. Huuhtele salaatti, kurkku, paprika ja tomaatit ja pilko sopiviksi paloiksi salaattia varten. Sekoita aimekset kulhossa.

2. Kaada salaattijuustomaustesekoitus salaatin päälle ja sekoita.

3. Leikkaa avokado kahteen osaan ja poista kivi.

4. Asettele salaatti ja avokadopuoliskot lautaselle ja annostele tonnikalaa avokadopuoliskojen kiven jättämään tyhjään koloon.

Kebun luonnehdinta:

"Vartuin pienessä kylässä länsirannikolla 80-luvulla. Lähin ”suurkaupunki” oli Pori, jossa käytiin kerran kuukaudessa kaupoissa. Näiltä kauppamatkoilta äidin kotiin tuomaa eksoottista herkkua oli tonnikala ja avokado, joita hän nautiskeli meidän lapsien ihmetellessä. Vasta viime vuonna tämä yksinkertainen resepti tuli mieleen, kun rupesin muuttamaan ruokavaliotani vähähiilihydraattiseksi ylläpitääkseni lavakuntoani.

Tästä ateriasta on tullut vakioiltapalani, koska se on yksinkertainen valmistaa ja sisältää paljon terveellisiä kasvirasvoja. Tonnikala kannattaa olla MSC-sertifioitu, koska se ei ole pelkästään pyydetty vastuullisesti, vaan on myös sekä laadukkaampaa että maistuu paremmalta. Jos avokadot ovat kovia, kannattaa niitä säilyttää yön aikana muiden hedelmien lähellä, jolloin ne kypsyvät nopeammin.

Tätä ateriaa kannattaa joko valmistaa useammalle henkilölle kerrallaan tai sitten syödä muutaman päivän aikana, koska salaatti ja tonnikalapurkki riittävät pidemmäksikin aikaa."

Megan tuomio:

”Kyseessä lienee yksi HCC-historian yksinkertaisimmista aterioista, mutta mukava taustatarina ja pienet oivallukset tekevät tästäkin reseptistä kokeilemisen arvoisen mausta puhumattakaan. Iltapalaksi mahantäytettä on riittämiin, mutta miksipä ei myös vaikka ihan pääruuan alkusalaattina. Jos lisää makua jää kaipaamaan tai nälkä tuntuu jääneen vaivaamaan, voi aina ripotella päälle paahdettua sipulirouhetta tai kevyesti pannulla paahdettua cashew-pähkinöitä.”

Kebun kokatessa soi:

Quaeschning & Schnauss – Synthwaves (2017)

”Hienoa melodista syna-instrumentaalia nykyisten Tangerine Dream -jäsenten duo-projektista.” 

Hyvin potkiva lasimestarin silli

Resepti julkaistu Infernossa 2/2020.

Vekkulin äkkiväärän Radiopuhelimien kitaristi Jarno Mällinen luottaa ruokapöydässä kesät talvet napakkaan silliä kullekkin -periaatteeseen.

Liemi:

3 dl Rajamäen kymmenprosenttista etikkaa

6 dl vettä

3 dl hienoa sokeria

3 isoa kevytsuolattua silliä

kaksi isoa punasipulia

kolme isoa porkkanaa

n. 10 sentin pala tuoretta piparjuurta

n. 10 sentin pala tuoretta inkivääriä

30-50 kokonaista valkopippuria

30-50 kokonaista maustepippuria

7-10 laakerinlehteä

4-6 ruokalusikallista sinapinsiemeniä

1. Sekoita liemen ainekset, kiehauta ja jäähdytä. Liemen pitää olla täysin jäähtynyttä ennen kuin sen saa kaataa sillin päälle, sillä muuten silli höttööntyy.

2. Leikkaa sillit sentin parin levyisiksi paloiksi. Nahkaa ja ruotoja ei tarvitse poistaa. Jos et löydä kaupasta sellaisenaan käytettävää kevytsuolattua silliä, liota normaalia suolasilliä vedessä puolisen vuorokautta ennen silpomista liian suolaisuuden hälventämiseksi.

3. Murskaa pippurit ja paloittele porkkanat sekä punasipulit. Siivuta perunankuorimaveitsellä inkivääri ja piparjuuri hyvin ohuiksi siivuiksi.

4. Lado ainekset lasitölkkeihin kerroksittain seuraavasti: 1. sillikerros 2. punasipulia ja porkkanaa 3. piparjuurta, inkivääriä, pippuria, laakerinlehteä ja sinapinsiemeniä. Kierros toistetaan, kunnes tölkki alkaa olla täynnä. Lopuksi tölkki täytetään jäähtyneellä liemellä. Kanneksi laitetaan leivinpaperipala kumirenksulla, sillä oikea kansi on liian tiivis. Anna muhia jääkaapissa 7-10 päivää ja syö.

Jarnon luonnehdinta:

Tykästyin tähän versioon jo lapsena ja resepti onkin kuulemma Anna-lehden joulunumerosta vuodelta 1971 ja kulkeutunut minulle perintönä. Piparjuuren, inkiväärin ja pippurin määrää on tullut matkan varrella lisättyä ja kahta edellä mainittua ei kokemukseni perusteella voi laittaa liikaa. Juuri näiden aiheuttama polttavuus erottaa tämän reseptin kauppojen lasimestarinsilleistä, jotka ovat melkein kuin mitä tahansa silliä. 

Lasimestarinsillin värkkääminen on oikein mukavaa puuhaa, vaikka kuvasta käy esille sillitradition vakavuus.

Megan tuomio:

En ole koskaan osannut kunnolla arvostaa raa’an kalan syömistä ja etenkin silliä kohtaan on ollut suuriakin ennakkoluuloja. Mutta niin vain suolakala rupesi maistumaan kymmenisen vuotta sitten ja tämän klassikon myötä näemmä myös silli, sillä sen verran helposti pirteän napakka mutta silti pehmeä eväkäs kurkusta alas solahti. Lipeäkala pysyköön silti edelleen boikotissa.

Perinteisestihän lasimestarin silliä nautitaan jouluna Mällisen oppien mukaisesti, mutta sopiihan se mainiosti myös kesäruuaksi uusien perunoiden kanssa. Vanhan liiton miehet taas vannovat sillivoileivän nimiin kohmelossa, jossa alustana toimii kunnon ruisleipä. Näin nykyaikana myös näkkileipä on täysin hyväksyttävä vaihtoehto.

Jarnon kokatessa soi:

Charles Mingus - Mingus at the Bohemia (1955)

”Ainesten leikkelyn ja kasaamisen tueksi sopii jäntevä muttei liian kiihkeä jazz.”

Helvetin hyvät enchiladat

Resepti julkaistu Infernossa 1/2020.

Niin musiikki kuin syöminenkin voi salvata hengen ja näistä molemmissa löytyy kokemusta lahtelaista hardcorea junttaavalta Out Of Breathin kitaristilta Villeltä.

Enchiladat:

400 g jauhelihaa

paprikaa

1-2 tomaattia

3 - 4 rkl kuminaa

2 tl suolaa

2 tl pippuria

1 rkl valkoviinietikkaa

maissitortilloita (mieluiten niitä pienikokoisia, mitä saa hyvistä kaupoista)

valkokaalia

Fetajuustoa

Chismol eli meille tutummin salsa:

1 sipuli

2 paprikaa

chiliä oman fiiliksen mukaan

1-2 tomaattia

1-2 tl kuminaa

1 tl suolaa

sitruunan mehu

nippu korianteria

1. Muista ekana laittaa musat soimaan! Oma valinta on Mayhemin uusin Daemon-albumi, joka antaa hyvät tahdit pilkontaan.

2. Paista jauheliha pannulla ja sekoita joukkoon parin minuutin jälkeen pilkotut paprika ja tomaatit sekä kumina, suola ja pippuri. Kun liha on kypsää ja paprikat pehmenneet, peitä pannu kannella tai foliolla ja laita satsi odottamaan tarjoilua.

3. Silppua valkokaali ohuiksi suikaleiksi, pirskottele päälle etikkaa ja siirrä odottelemaan tarjoilua. Murenna myös Fetajuusto omalle tarjoiluun sopivalle astialle.

4. Aloita Chismolin valmistus silppuamalla sipuli, paprika, chili sekä tomaatit. Sekoita ainekset, lisää mausteet, purista sitruunamehut mukaan ja lisää päälle vielä paljon hakattua korianteria.

5. Paista tortillaletut pannulla tilkassa öljyä, kunnes ovat saaneet vähän väriä. Älä käristä!

6. Lisää letun päälle jauhelihatäytettä, Chismolia, suikaloitua valkokaalia ja murennettua fetaa. Kääri lätty rullalle ja vedä naamariin! Kylkeen vielä kylmä bisse, niin morjes!

Villen luonnehdinta:

Oon aina digannu väliamerikkalaisesta keittiöstä ja sain tämän reseptin hyvältä hondurasilaiselta frendiltä eli kyseessä on autenttinen mättö. Suositan seuraamaan reseptiä, sillä ite tehty Chismol ja paistetut tortillaläpyskät ovat tän jutun ydin. Älä siis osta valmista salsaa äläkä pistä lättyjä mikroon, vaan tee kunnolla ja paista ne! Nää on niin hyviä, et huomaat yhtäkkiä olevas yhtä tukossa ku Pynnösen Jesse! Vegenähän resepti onnistuu myös hyvin, kun vaihat jauhelihan kasvisperäisiin tuotteisiin esimerkiksi vöneriin tai oumphiin.

Megan tuomio:

Nykyaikana laiskoilla tai poropeukaloisilla kokeilla on helppoa, koska erinäisiä sinällään ihan päteviä valmistuotteita löytyy lähes joka lähtöön. Vaan kyllähän tässäkin tapauksessa itsetehty chismole eli salsa pesee kaupan mössön joka suhteessa. Ja juuri rapeus on tässä reseptissä avainsana  maittavaan lopputulokseen aina paistetuista maissilätyistä täytteeseen, johon hieman yllättäenkin käytetty kaali tuo oman osuvan ja maukkaan lisänsä. Todellinen hifisti toki tekisi lätytkin alusta alkaen itse, mutta erihyvä näinkin.”

Villen kokatessa soi:

Baron, Gray State ja Third Chance

Syönnin lomassa on hyvä kuunnella vähän hitaampaa musaa ja kannattaakin tutustua Suomi-myllysoundiin ja ottaa haltuun yllä olevat bändit.

Tamperelainen perinneruoka Kääg ja Gorepalojuustokakku

Resepti julkaistu Infernossa 11/2019.

Työnjako doomahtavan punkahtavaa death metalia ruhjovassa Fosforos-yhtyeessä menee niin, että Sisli hoitaa laulut sekä jälkiruoan ja Niini taas bassot ja pääruoan. Yhteistyötä tehdään myös julkaisurintamalla, sillä tuloillaan on 12”-splitti Fuck-Ushiman kanssa.

Tarpeet:

500 g friteerattua tofua

2 pientä sipulia

2 punaista paprikaa

1 iso valkosipulin kynsi

1 rkl murskattua kuivattua birds eye chiliä (Chilin määrä: ei heikoille)

3 rkl rypsiöljyä, käytä tofujen frittiöljyä niin hävikki vähenee

3 rkl keltaista currytahnaa (Kaeng Kari)

2 rkl palmusokeria, voi korvata esim. ruokosokerilla

3 rkl vaaleaa soijakastiketta

(1/2 tl natriumglutamaattia jos käytät)

1 purkki ananaspaloja liemineen

4 dl purkki kookosmaitoa ja 1 dl tölkin huuhteluvettä

Pussillinen paahdettuja cashewpähkinöitä n. 2 dl

Suurus:

1/2 dl maissitärkkelystä

1 dl vettä

1. Friteeraa tofut etukäteen.

2. Suikaloi sipuli ja paprika sekä hienonna valkosipuli ja murskaa chilit.

3. Tee suurus valmiiksi sekoittamalla vesi ja maissitärkkelys.

4. Kuumenna öljyä ja currytahnaa hetki isossa pannussa. Lisää pannulle valkosipuli ja chili sekä sipuli ja paprika. Kuullota pari minuuttia.

5. Kaada joukkoon kookosmaito, tölkin huuhteluvesi, soijakastike, sokeri (ja halutessasi natriumglutamaatti) ja ananaspalat liemineen sekä tofut ja pähkinät. Hauduta muutama minuutti kunnes sipuli ja paprika pehmenevät hiukan.

6. Lorota suurus pannulle sekoittaen samalla keitosta ja anna kiehahtaa kunnes seos sakenee.

Tarjoile annos thai-jasmiiniriisin kanssa.

Gorepalojuustokakku kahdelle

Tarpeet:

Pohja:

100 g vegaanisia piparkakkuja (tai suklaahippukeksejä)

40 g Keijua (tai kookosöljyä)

Marjatäyte:

1-1,5 dl karpaloita tai puolukoita

(0,5 dl kookossokeria tai ruokosokeria)

Juustokuorrutus:

1 prk maustamatonta Påmackan-kauralevitettä

200 g maustamatonta Alpro Go -soijarahkaa

1,5 rkl perunajauhoa

1 dl tomusokeria

Koristeluun:

Karpaloita/puolukoita sekä piparkakkumurua, jos kaikki piparit eivät kuluneet jo pohjaan

1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

2. Aloita pohjalta. Kakkuresepteissä keksit yleensä murskataan haarukalla tai milloin milläkin hidastöisellä sosimella ikään kuin jonkinlaisena masokistisena rituaalina. Sinäkin voit tehdä toki näin, mutta itse kippaan piparkakut (joiden sijasta voi käyttää myös mitä tahansa makeita keksejä esimerkiksi suklaahippukeksejä) blenderiin ja surautin ne muruiksi. Sekaan voi ja saa jäädä isompia sattumia. Sekoita vatkaimella (lusikalla, jos olet masokisti) keksimurun joukkoon Keiju ja jatka kunnes massa on tasalaatuista. Jos taas käytät kookosöljyä, sulata öljy ensin vesihauteessa. Levitä seos voidellun irtopohjavuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

3. Kumoa keksimuruseoksen päälle kerros marjoista. Jos käytät karpaloita, lisää marjojen päälle sokeria taittamaan happamuutta tai jätä lisäämättä, jos mielestäsi kakut ovat aina liian makeita.

4. Sekoita juustokuorrutuksen ainesosat vatkaimella tai käsin. Voit siivilöidä perunajauhon ja tomusokerin, jos olet neuroottinen sattumista, mutta itse en jaksa. Kaada seos marjatäytekerroksen päälle.

5. Paista 175 asteessa 20 minuutin ajan, tiputa lämpö 150 asteeseen ja jatka paistamista toiset 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja ota irtopohjavuoan reunus varovasti irti vasta, kunnes kakku on täysin jäähtynyt. Koristele komeus tuoreilla marjoilla ja keksinmuruilla.

Resepti on tarkoitettu halkaisijaltaan 20 cm irtopohjavuokaan, joten tuplaa reseptin ainesosat, jos käytössä on isompi vuoka. Kakun voit tehdä karpaloilla, puolukoilla tai millä tahansa muillakin marjoilla ja oikeastaan kakusta voi korvata ainesosan jos toisenkin. Parhaimmillaan kakku on paistoa seuraavana päivänä. 

Niinin ja Sislin luonnehdinta:

”Kääg on Tampereen seudun kiinalaisten ravintoloiden suosittu darramättö. Kerran keltaista currytahnaa paistaessa sytytti, että nyt ollaan Kääg-mausteen äärellä ja siitä tämän kotitekoisen version kehittely sitten lähti.

Vihaan sitruunaa makeissa ruoissa ja kahviloiden juustokakuissa on sitä lähes aina. Siksi tässä kakussa makeutta taittavat happamat marjat. Sokerileipurin hommat eivät ole oikeastaan lainkaan oma juttuni, joten kakku jota ei kohoteta, on varsin turvallinen lässähtämätön valinta ja suositeltavissa kaikille muille poropeukaloille! Jos juustokuorrutus repeää jäähtyessä, keksinmuruilla ja marjoilla saa piilotettua pienet pintavauriot.”

Megan tuomio:

”Yksinkertainen on usein hyvää ja kaunista, murjominen ja ronskius toimivat niin musiikissa kuin kyökissä, vastakohdat täydentävät usein toisiaan ja perusasioiden ääressä on hyvä olla, kunhan niihin ei jumitu.”

Niinin ja Sislin kokatessa soi:

Ohjus – Ohjuskaaos EP (2019)

”Resepteihin sopivan rauhallisen tunnelman keittiöön saa luotua laittamalla taustamusiikiksi joensuulaisen soitin- ja lauluyhtye Ohjuksen miellyttävän uutuusteoksen.”

Masalan dösä

Resepti julkaistu Infernossa 9/2019.

Siinä missä Nuclear Holocausto Vengeance olisi läsnä keittiössä ainoastaan Beherit- ja muissa pimeyden yhteyksissä keitellen todennäköisesti vastasyntyneen poikalapsen kylkiluusoppaa, kokkaa Marko Laiho arjessa intialaista kasvisruokaa meksikolaisella vivahteella.

Tarpeet:

4 kpl Old El Paso Soft Taco Boat

5 perunaa

2 keltasipulia

1 tomaatti

1 chili

1 dl pakasteherneitä

2 rkl ruokaöljyä

2 rkl sitruunamehua

2 valkosipulinkynttä

2 tl sinapinsiemeniä

2 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1 tl jeeraa eli juustokuminaa

1 tl inkiväärijauhetta

1 tl Garam Masala -mausteseosta

1 tl kurkumaa

Tee näin:

1. Laita perunat kiehumaan ja kuumenna pannulla öljy, jeera ja sinapinsiemenet

2. Pilko pari sipulia ja iso tomaatti. Heitä pannulle ja kuullota muutama minuutti keskilämmöllä 

3. Lisää sulatetut pakasteherneet pannulle muiden ainesten joukkoon 

4. Mausta seos pilkotulla vihreällä tai punaisella chilillä, hienonnetulla valkosipulilla, inkiväärijauheella, Garam Masala sekoituksella sekä kurkumalla. Sekoita hyvin ja paistele pari minuuttia 

5. Lisää pannulle kypsäksi keitetyt murskatut perunat ja mausta koko hässäkkä vielä mustapippurilla, sopivalla määrällä suolaa ja sitruunamehulla

6. Lämmitä taco-veneitä ja täytä ne juuri valmistamallasi Aloo Masala -seoksella

Markon luonnehdinta:

”Alkuperäinen Masala Dosa on eteläintialainen (perunalla) täytetty lettu ja siellä maailmankolkassa erittäin suosittu aamu- ja välipala. Itse puraisin dosaa ensimmäisen kerran Bangkokissa maailmanlopun krapulatiloissa: ruokaa ei tehnyt mieli, mutta jotain piti saada syödyksi. "Sir, excellent choice" – Todellakin!

Mieletön määrä on tullut vedettyä erilaisia dosa-settejä sen jälkeen, joista pisimmät letut ovat olleet metrin mittaisia. Erikoisuuksina mainittakoon joskus intialaisella hotelliaamiaisella tarjoiltavat Live Dosa -näytökset - päät räjähtelee! Vähän harmittaa, ettei Dosa ole ikinä löytänyt tänne sohjolaan, koska käytännössä kaikki täällä toimivat nepalilaiset ja intialaiset ravintolat keskittyvät pohjoisintialaiseen keittiöön. 

Autenttisen Dosa-lettutaikinan tekeminen vaatii jo enempi aikaa ja taikuutta sekä paistamiseen keskivertoa isomman pannun. Tässä Aasia-Meksiko-fuusiokeittiökikkailussa letun sijasta täyte nautitaan pehmeästä Taco-veneestä. Helppoa ja loput perunat nautitaan aina paistettuina.”

Megan tuomio:

”Kokkauksessa parasta on se, että sen ei useinkaan tarvitse olla kovinkaan eksaktia ohjeiden suhteen ja reseptit on tehty muokattaviksi. Perinteitä on turha kunnioittaa viimeiseen pisaraan saakka, sillä ne elävät, nykyaikaistuvat ja sekoittuvat maailman makuihin. Ja aivan vastaavasti eksoottisimmatkin makuelämykset voidaan tarpeen tullen muokata paremmin suomalaiseen suuhun sopivaksi valmistuksen helppous mukaan lukien.

Intialaiseen keittiöön on luotu palstan historiassa ohut raapaisu ja Masalan Dösä täydentää sitä mukavasti. Lähtökohtaisesti se ei ole kaikista tulisin ja voimakasmakuisin, joten se sopiikin enemmän kuin hyvin aloittelijoiden naposteltavaksi.”

Markon kokatessa soi:

Massive Attack – Antistar-biisi levyltä 100th Window

”Makumuistoina jossain random-nettikahvilassa poltettu CD-R, Panthip Plazalta ostettu kannettava CD-soitin, Khaosan Roadin myyntikojulta tingityt paristokäyttöiset kaiuttimet sekä oman bungalowin terassilla nautittu Masala Dosa take away.”