Tatun maukas karanteeniseiti

 Resepti julkaistu Infernossa 5/2022.

Palstan koko historian aikana kalaruokia on ollut yllättävän vähän esillä, mutta Hebosagilin laulaja Tatu Junno tuo parannusta tilanteeseen yksinkertaisen napakkamakuisella reseptillään. Tätä ei ole ennen nähty.

Ainekset:

2 pakasteseitifilepalaa
6 surimipuikkoa
kourallinen pakastepinaattia
n. 100 g miniluumutomaatteja
200 g paketti inkivääri-kikhernefusillia
tuoretta inkivääriä vajaan peukalon verran
3-4 valkosipulinkynttä
tulista chilikastiketta
puolikas lime
suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

1. Sulata seitipala ja surimipuikot samassa astiassa sekä pinaatti omassaan.
2. Laita seitipalat ja surimipuikot paistumaan pannulle kevyessä öljyssä sekä pilko tai raasta päälle inkivääri ja valkosipuli. Lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan.
3. Kun kalatuotteet ovat ottaneet molemmille puolille väriä, heitä mukaan pinaatit ja tomaatit. Halkaise tomaatit, jos siltä tuntuu. Laita fusillit samaan aikaan kiehumaan.
4. Purista sekaan limemehu ja annostele reippaasti chilikastiketta. Sekoita ja anna muhia pannulla. Sekoita keitetyt ja valutetut fusillit muiden aineksien kanssa ja nauti.

Tatun luonnehdinta:
”Sairastin tässä keväällä koronan ja kotona karanteenissa ollessani kaivelin sitten kaappeja sillä ajatuksella, että nyt testataan kuinka pahasti makuaisti onkaan oikein heikentynyt. Paljastui, että yllättävänkin paljon. Ruoasta tuli silti kuitenkin maukasta ja ravitsevaa, ja on se maistunut karanteenin jälkeenkin.”

Megan tuomio:
”Ihan ensimmäisenä ei tulisi mieleen yhdistää mereneläviä ja pastaa, jos opiskeluaikojen tonnikalamakaronimössöä ei lasketa. Periaatteessahan Tatun karanteeniseiti on pidemmälle viety variaatio em. budjettiruuasta, mutta ei tämäkään ruokalaji kovin syvältä lompakkoa kouri. Jos käytetyissä kala-aineksissa ei itsessään liiemmin makua ole, näinkin yksinkertaisilla buustauksilla nekin saadaan maistumaan aivan riittävästi tomaatin ja pinaatin tuodessa sekä raikkautta että väriä. Ja tulipahan taas opittua jotain uutta, surimi- eli rapupuikkoja kun ei aiemmin ole tullut pakastealtaasta pilkittyä.”

Tatun kokatessa soi:
Primitive Man – Caustic (2017)
”Tämän albumin soidessa voi olla vähän hankala pysyä paikallaan, mutta meluvalli peittää kivasti yläkerran naapurista kantautuvan kolinan ja muut häiriötekijät.”

Mosauttajan linssirokka

Resepti julkaistu Infernossa 4/2022.

Mutkametallia Humavoidissa kitaran kanssa venkoileva Niko Kalliojärvi tykkää puuhastella kyökissä yksinkertaisten rokkaavampien asioiden parissa.

1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1 rkl currya
1 rkl kurkumaa
1 l vettä
1,5 rkl suolaa
500 g tomaattimurskaa
4 dl kuivattuja punaisia linssejä
3 dl tummaa soijarouhetta
2,5 dl kookosmaitoa
1 kokonainen chili
puolikas lime
mintunlehtiä

1. Pilko punasipuli ja murskaa valkosipulinkynnet. Kaada öljy kattilan pohjalle ja kuullota sipuleita curryn ja kurkuman kera kattilassa 1-2 minuuttia kohtalaisella lämmöllä.
2. Kun sipulit ovat kullankeltaisia, kaada vesi ja suola kattilaan ja laita levy täydelle lämmölle. Veden kiehumista odotellessa voi sopivasti huuhdella linssit siivilässä raikkaalla vedellä, hienontaa chilin ja availla tomaattimurskapurkkia.
3. Kun vesi kiehuu, lisää joukkoon tomaattimurska, linssit, soijarouhe ja chili. Pakita lämpöä taas hieman ja anna tekeleen pulputtaa kannen alla n. 30 minuuttia välillä hämmentäen.
4. Sekoita lopuksi joukkoon kookosmaito ja limestä puristettu mehu. Anna hautua miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia.
5. Ripottele pari mintunlehteä annoksen päälle ja nauti suosikkileivän ja inkiväärioluen esimerkiksi Olvin Muteman kera.

Nikon luonnehdinta:
”Helppo ja anteeksiantava pöperö, joka on oiva pohja tuunailulle fiiliksen mukaan. Pelkistetyimpään versioon riittää suurin piirtein vain sipuli, linssit ja kookosmaito. Tämä resepti on kuitenkin se varsinainen keitosten Gilgamesh, johon pyrkiminen on mitä suotavinta, jos täytyy jaksaa tykitellä pitkään ja antaumuksella.”

Megan tuomio:
”Seitsemän vuotta sitten linssikeitto Abnormis tuli tutuksi ja mainion tomaattisena ja ravinteikkaana eväänä on pysytellyt arkimenussa suht säännöllisesti. Omien mieltymysten vuoksi tämä tulee valmistettua aina enemmänkin lähes haarukoitavana muhennoksena kuin lusikalla lapettavana soppana.
Mosauttajan linssirokka on näennäisen samankaltaisista aineksistaan huolimatta hyvinkin erilaisen makuinen johtuen niin kookosmaidosta kuin soijarouheesta. Nimensä mukaisesti maku muistuttaa etäisesti hernekeittoa ja sitä on syytä maustaa myös reilusti, jos vähänkään kaipaa potkua elämäänsä. Sipulien ja chilien määrän voi huoletta tuplata ja sama pätee myös suolaa lukuun ottamatta mausteisiinkin. Roteiinia piisaa ja nälänlähtötakuu.”

Nikon kokatessa soi:
Carcass - Torn Arteries (2021)
”Vegepioneerit Walker ja Steer ovat palanneet pelikentälle ensimmäisen joutsenlaulunsa jälkeen yllättävän tasokkaalla ja itsensä kuuloisella materiaalilla."

Munakoisopapupasta ja vegelätyt

Resepti julkaistu Infernossa 3/2022.

Ei mikään ihme, että viime aikoina lähinnä Hooded Menacen laulajana tutuksi tullut Harri Kuokkanen pitää yksinkertaisesta ruuasta. Kiirettä kun pitää myös jäsenyys Hail Conjurer, Pussies ja Ride for Revenge -kokoonpanoissa. 

Ainekset:

200 g täysjyväpastaa
Pieni munakoiso eli n. 200-250 g
2 prk suuria valkoisia papuja
3 rk oliiviöljyä
2-3 kynttä valkosipulia
1-2 punaista chiliä
200 g kirsikkatomaatteja
oliiveja
keskikokoinen sitruuna
mustapippuria
suolaa

1. Laita pasta kiehumaan ohjeiden mukaan.
2. Lorauta öljyä pannulle kuumenemaan ja ala pilkkomaan munakoisoa isohkoiksi kuutioiksi. Kun öljy alkaa olla kuumaa, säädä pannu keskilämmölle ja asettele munakoisokuutiot pannulle tasaisesti  sisäpuoli pannua vasten. Anna paistua rauhassa, jotta munakoiso kypsyy läpeensä.
3. Tässä vaiheessa on hyvä silputa valkosipuli ja chili valmiiksi sekä puolittaa kirsikkatomaatit. Valuta pavut, mutta ota liemi talteen lettutaikinaa varten! Kun munakoiso on kypsää, lisää pavut sekaan ja anna niiden paistua sen verran, että pavutkin saavat hieman väriä. Lisää chili, valkosipuli, kirsikkatomaatin puolikkaat ja oliivit seokseen. Hämmennä ja anna muhia hetki jälkilämmöllä.
4. Sekoita lopuksi paistettu seos pastan sekaan, purista sitruunan mehu ja lorauta hieman oliiviöljyä joukkoon. Annostele ja rouhi mustapippuria ja suolaa maun mukaan annoksen päälle.

Paras ja helpoin vegaaniletturesepti (6 lettua):

2.5 dl papulientä
2.5 dl soijamaitoa
2.5 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
vegaanista margariinia esimerkiksi sinistä Keijua
Täyte maun mukaan eli esimerkiksi sokeria tai marjoja tai hilloa tai maapähkinävoita & banaania.

Tämän reseptin hienous on yksinkertainen papuliemen, soijamaidon ja jauhojen 1:1:1-suhde, joten taikinan koon voi päättää papuliemen määrän mukaan ja mittaaminen onnistuu ilman desilitramittojakin. Yllä olevan reseptin pavuista lientä irtoaa n. 2,5-3 dl, joten reseptiin tarvitaan yhtä paljon soijamaitoa ja jauhoja. Tästä tulee n. kuusi isoa lettua. Jos teet makeita lettuja, soijamaito voi olla makeutettua, mutta käyttämällä makeuttamatonta taikina taipuu hyvin suolaisiinkin lettuihin. En ole kokeillut miten kaurajuomat ym. toimivat, mutta luulen että soijamaidon proteiini auttaa sitomaan lettuja vielä hieman enemmän ja toimii siksi paremmin.

1. Vatkaa papuliemi kuohkeaksi vaahdoksi käsipelin ja lisää soijamaito sekaan koko ajan vatkaten. Lisää suola ja sekoita jauho hiljakseen sekaan.
2. Ennen ensimmäistä lettua lisää rutkasti margariinia pannulle ja anna kuumentua erittäin kuumaksi. Valuta taikinaa ohuelti koko pannun laajuudelta ja jätä paistumaan melko kuumalla. Näe ensimmäisen letun kanssa eniten vaivaa, niin loputkin onnistuvat todennäköisemmin.
3. Käännä lettu vasta, kun siinä ei ole enää valuvia taikinakohtia näkyvillä. Reunoilla pitäisi olla hyvä pitsireunus. Toista puolta riittää paistaa sen verran, että se ottaa väriä. Jos margariinia käytettiin ensimmäiseen lettuun tarpeeksi, pitäisi pannun olla tarpeeksi rasvainen ja seuraavat letut onnistunevat hieman pienemmällä rasvamäärällä.

Harrin luonnehdinta:
”Oma kokkailu on useimmiten aika yksinkertaista. Hyvät perusmaut ja ravitsevat vegaaniset raaka-aineet nopeasti kasaan ja huiviin. Annokset ovat harvoin visuaalisesti kovin hienovaraisia tämän pastan ollessa sieltä värikkäämmästä päästä. Täysjyväpasta on jo valkuaisainepitoisuutensa vuoksi harva se päivä lautasella ja papuruokien kylkiäiseksi tulee usein paistettua lettuja, sillä papupurkkien liemi toimii kananmunan korvikkeena paremmin kuin mikään muu kokeilemani aine. Pastassa munakoison pehmeyttä täydentää valkosipulin, chilin ja sitruunan hapot sekä potku ja näitä voi käyttää maun mukaan ronskimminkin.”

Megan tuomio:
”Pastaevääthän taipuvat vaikka minkälaisiksi, kuten tämäkin resepti hyvin osoittaa ja yksinkertaisuus tahi vegaanisuus ei automaattisesti tarkoita mauttomuutta. Maut ovat vain erilaisia ja pitkälti tottumiskysymyskin.
Yllättävää sen sijaan oli vegeletut, joita kohtaan oli pieniä epäluuloja lähinnä suolaliemen takia. Mutta maussahan ei ollut mitään vikaa ja hyvä vain, että kaikki aineet käytetään tarkkaan. Hyvä vinkki on myös lettujen  monimuotoisuus eli käyttääkö niissä sokeria tai ei.”

Harrin kokatessa soi:
Death SS – The Story of Death SS 1977-1984 (1987)
”Intensiivinen kauhuhevi toimii täyteläisen pastaruoan kanssa mainiosti.”

Kanacrustike

 Resepti julkaistu Infernossa 2/2022.

Eeli Helin karjuu keuhkonsa pihalle Lähdön Aika -yhtyeessä, joka vastikään julkaisi Valonaara-EP:n. Post-metal–sludge–doom-termeillä voi kuvailla Kanacrustiketta.

Ainekset:

400 g kanan fileesuikaleita

iso sipuli

1/3 pkt eli n. 75 g maustamatonta tuorejuustoa

n. 0,5dl dl sweet chili kastiketta

0,5 dl soijaa

2 dl kermaa

makea suippopaprika

1 rkl curry/red curry -seosta

mustapippuria

suolaa

Höysteiksi omavalintaista hyväksi havaittua riisiä tai muuta riistopastaa sekä retkifiilistä.

1. Käytä syvää paistokasaria tai wokkipannua. Pilko ja freesaa sipuli vapaavalintaisessa rasvassa, lisää hieman suolaa jo aluksi, jolloin sipuli leikkaa paremmin läpi loppuvaiheessa. Voit tässä kohtaa myös mitata höysteen keittoon tarvittavan vesimäärään kattilaan ja laittaa veden kiehumaan.
2. Lisää pannulle fileesuikaleet. Kun kana alkaa näennäisesti olemaan kypsemmällä puolella, lisää mausteet. Currya tai red currya oman maun mukaan mutta reippaasti, samoin mustapippuria ja (aromi)suolaa. Paahda mausteita ja suikaleita rauhassa minuutin tai pari kuitenkin polttamatta niitä. 3. Lisää riisi tms. vieressä vimmatusti kiehuvaan kattilaan ja säädä lämpö niin, ettei kiehuva vesi roisku vieressä operoiville käsille ja pilaa tunnelmaa. Jos käytät esimerkiksi tuorepastaa tai jotain muuta pikariisiä, niin elä nyt perkele vielä laita niitä kiehumaan. Tässä kohtaa voipi käyttää järkeä.
4. Lisää tuorejuusto, soija, sekä sweet chili kastike suikaleiden sekaan ja sekoita sörsseliksi kohtuullisen räväkästi. Tuorejuusto kärtsää herkästi, joskin nesteet tässä kohtaa pitävät paletin kasassa. Viskaa myös silvottu suippopaprika sekaan.
5. Lisää sekaan myös ruokakermaa ja suurin piirtein saman verran taikka vähemmän vettä perään. On suositeltavaa käyttää maksimissaan 10% ruokakermaa tai jopa jotain kevyempää, setti kun ei tarvitse sen suurempaa suonet tukkoon -lisää.
6. Anna kastikkeen kiehua rauhassa minuutin pari, tarkkaile koostumusta ja suurusta jonkin verran kun se kuitenkin on tarpeen.
7. Anna kastikkeen olla ja viimeistele höysteet valuttamalla ylimääräiset vedet jne. sekä siirrä lautaselle. Upota tämän jälkeen riisi kastikkeella. Suosittelen käyttämään syvää lautasta.

Bonus; Jos setistä ei saakaan vegeä niin mitenkään päin, voi kanan halutessaan korvata jollain kanantapaisella pahvikuutiolla ja paprikan kaveriksi lyödä reippaasti esimerkiksi pinaattia tai mistä nyt kukin tykkää.

Eelin luonnehdinta:
”Usein syyttä suotta parjattu kana taipuu aivan älyttömän moneen kunhan muu setti on vaan kondiksessa. Ei siitä tule kuivaa ja mautonta jollei sitä itse urpoiluillaan kuivata ja jätä maustamatta. Tässä kastikkeessa lyö kättä sopivassa suhteessa hyvin maustetut rakennuspalikat, tuorejuuston tuoma pyöreys, sweet chilin makeus sekä soijan läpitunkevuus. On ehkä kaiken kaikkiaan överisetti, mutta onnistuu joka kerta, on helppo tuunata ja jättää jälkeensä aina hyvän mielen. Enemmän on enemmän.”

Megan tuomio:
”Krustisettiä on tehty palstalla ennenkin, joskin inhorealistisemmalla Keisarin narkkipata -nimellä vajaa kolme vuotta sitten. Eelin resepti on vain astetta jalostuneempi versio em. osoittaen, että jos enemmän on enemmän, voi rumakin olla kaunista. Kimmo K. Koskinen kuvaili Valonaaraa arvioissaan ”maukkaasti jyrääväksi ja massiivisuudessaankin hämmästyttävän vivahteikkaaksi”, sopii kuvaus myös ruuan tuomioksi. Makusävyjä herkkyydestä raskauteen löytyy eikä mikään estä jatkojalostamasta lisää. Kurkumaa riisin mausteeksi, varsiselleristä kirpeyttä paprikan kaveriksi – vaihtoehdot ovat loputtomat ilman että perusidea katoaa mihinkään.”

Eelin kokatessa soi:
LLNN – Deads (2018)
”Täydellinen musiikillinen verrokki silmiesi edessä siintävälle ja myöhemmin vatsalaukkuasi venyttävälle ääriraskaalle pöperölle.”

Shrimpyonic evil

Resepti julkaistu Infernossa 1/2022.

Rässibasisimia mm. Demonztratorissa ja Revocnikufesinissa harjoittava ruuan ystävä Jukka-Pekka ”Jukkiss” Lappalainen demonstroi nyt meille, kuinka merenelävät ja pasta sopivat yhteen.  Atsapnikufesin!

Ainekset:

Alkuruoka:
8-10 ruisnappia (tavallinen tai valkosipuli)
Purkki smetanaa, rasvaprosentti syöjien maun mukaan
1 punasipuli
100 g kirjolohen mätiä
katkarapuja

Pääruoka:
spagettia ”miehen kourallinen” eli kahdelle syöjälle sopiva määrä
200 g katkarapuja pakasteena tai suolaliemessä
2 dl kermaa
50 g Parmesan-, Mozzarella-, Cheddar-raastetta tai oman maun mukaan tai mitä nyt jääkaapista sattuukaan löytymään
1 iso sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
voita sipulin kuulotukseen
sitruunapippuria
suolaa
alkuruoasta jäänyttä mätiä annoksen päälle makua ja näyttävyyttä antamaan

Jälkiruokaoluena Laughing Drinksin maahantuoma unkarilaisen Horizont Brewingin Gently Bastard IPA

Alkuruoka:
1. Ota pakastemäti ja katkaravut aiemmin sulamaan. Krapularuoaksi tai muuten kiireessä tehtäessä voit sulattaa katkaravut pikaisesti kylmän veden alla mädin sulaessa nopeasti jääkaapissakin.
2. Pilko punasipuli pieneksi. Samalla voit myös pääruokaa varten silputa sipulin, kuoria valkosipulinkynnet ja murskata sekä pilkkoa ne veitsellä.
3. Laita ruisnappien päälle lusikalla annos smetanaa niin että ”kuppi” täyttyy ja ripottele päälle pieneksi pilkottua punasipulia.
4. Laita lopuksi jokaisen päälle teelusikallinen mätiä ja säästä loput pääruoka-annokseen.

Pääruoka:
1. Laita kattilaan pari litraa vettä kiehumaan ja mausta merisuolalla oman maun mukaan.
2. Kun vesi kiehuu, laita toisella levyllä olevalle paistinpannulle nokare voita ja laita samalla pasta kattilaan kiehumaan. Muista sekoittaa välillä, ettei se tartu kiinni kattilan pohjaan.
3. Pastan kiehuessa kuullota silputut sipulit. Sipulien pehmennettyä hieman lisää kerma ja laske lämpöä heti ettei kerma kuohu yli. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla.
4. Lisää sekaan juustoraaste ja sekoita kunnes se alkaa sulamaan. Juuston laji vaikuttaa kastikkeen koostumukseen, joten kannattaakin valita helposti sulava, jos haluaa ohuemman kastikkeen.
5. Keitä kastike kasaan miedolla lämmöllä. Kun ajastimessa on minuutti aikaa pastan valmistumiseen, ota pannu pois liedeltä ja sekoita sekaan valutetut katkaravut. Näin ne eivät kypsy yli, vaan lämpiävät juuri sopivasti.
7. Valuta pasta ja nostele lautasille. Sekoita kastike annoksiin ja ripottele lopuksi päälle mäti. Nauti!

Jukkiksen luonnehdinta:
”Jos tarvitsee krapulaan nopeaa lohturuokaa tai vaan raskaan päivän päälle vähän hevimpää satsia, niin tämä on nopea makusinfonia, josta saa kyllä aika helposti ähkynkin päälle. Siksi vähän vahvempi IPA jälkiruoaksi tasoittaa oloa ja makuhermoja. Juuston voi jättää kokonaankin pois (tai käyttää vaikka homejuustoakin), jos tuntuu, että annos menee liian raskaaksi. Vaan eihän ruoka tai musiikki kyllä koskaan voi liian raskasta voi olla!”

Megan tuomio:
”Jo 15 vuotta sitten Impaled Nazarene -solisti Mika Luttinen kyynelehti rutosti valkosipulia ja erinäisiä meressä eläviä nilviäisiä sisältäneen pastan ääressä eikä tippa ole nytkään kaukana linssistä, vaikka ainekset ovatkin simppelimmät.
En ole koskaan ollut suuri mädin ystävä, ja jos se tai alkuruoka tuntuu liialta hienostelulta, voi ne vallan hyvin jättää poiskin. Mistään muusta ei sitten kannatakkaan tinkiä, ja koska enemmän on enemmän, niin käyttäisinpä mieluummin hyvää tuorepastaa spagetin sijasta. Makuhan ei ole mikään erityisen voimakas, mutta sitäkin hienostuneempi ja erihyvä näinkin.”

Jukkiksen kokatessa soi:
Possessed - Revelations of Oblivion (2019)
”Jos meinaa krapulamasennus iskeä tai elämä tuntuu muuten vaan liian auvoiselle, niin Possessedin paluulevy soimaan ja katkaravutkin kypsyvät kuin itsestään!” 

Pizza Diavola-Inferno

Resepti julkaistu Infernossa 11/2021.

Pellolaisen, kulmikkuuttakin sisältävää thrashia paiskovan Home Style Surgeryn kitaristi Joonas Hiltunen tekee kotioloissaan melkoisella ieteetillä kirurgintarkkaa työtä valmistaessaan pizzoaa.

Ainekset:
Pizzataikina (kolme kpl):
n. 500 g Tipo 00 vehnäjauhoja
n. 300 ml kylmää vettä
n. 15 g karkeaa merisuolaa
n. 1 g tuorehiivaa
Pizzan venytykseen Tipo 00 jauhoja tai mannaryynejä, tai näiden sekoitus

Tomaattikastike:
1 kpl purkkitomaatteja tai tomaattimurska, mikäli taloudesta ei löydy soseuttajaa
1 kpl ruukkubasilika
hyppysellinen suolaa
loraus oliiviöljyä
tomaattipyrettä (ei pakollinen)
sokeria (ei pakollinen)

Täytteet:
Parmesaanijuustoa tai jotain muuta vahvan maun omaavaa juustoa. Mitä tahansa käytätkin, älä osta valmiiksi raastettua
1 kpl (Bufala) mozzarella
mausteista salamimakkaraa kuten Nduja
tuoretta basilikaa
kuivattuja chilihiutaleita
oliiviöljyä

Pizzataikina:
1. Lisää suola veteen ja sekoita, kunnes on liuennut kokonaan. Sekoita lusikalla huolellisesti joukkoon n. 10-20% jauhoista ja tämän jälkeen hiiva. Lisää sekoittaessa vielä hieman lisää jauhoja, jotta suola ei varmasti tapa hiivaa.
2. Kun hiiva on liuennut, lisää loput jauhot reippaalla tahdilla. Kaavi lusikasta taikina pois ja siirry vaivaamaan taikinaa käsillä. Taikina on valmis kohotukseen, kun se on kiinteää, sileähköä ja tuntuu verrattain vahvalta. Käytä noin 10-20 min taikinan vaivaamiseen.
3. Laita pizzataikina kannelliseen astiaan tai kulhoon ja suojaa hyvin tuorekelmulla. Painele astiasta suurimmat ilmat pois. Kohota taikinaa huoneenlämmössä 30 minuuttia. Laita taikina jääkaappiin ja odota seuraavaan aamuun.
4. Tarkista aamulla, ettei taikina ole alkanut kuivamaan pinnalta. Mikäli se näyttää ja tuntuu kuivalta, sivele kevyesti oliiviöljyä taikinan päälle ja laita kansi tai kelmu takaisin päälle ja siirrä komeus jääkaappiin. Kylmäkohotusta tulee tehdä vähintään 24h, mutta parhaisiin tuloksiin olen päässyt 40-72 tunnin kohotuksella.

Pizzakastike:
1. Soseuta purkkitomaatit, basilika, suola ja oliiviöljy. Maista tarvitseeko mitään lisää. Voit esimerkiksi lisätä sokeria makeutta varten tai tomaattipyrettä, mikäli haluat kiinteämmän kastikkeen.
2. Anna tomaattikastikkeen valmistua jonkin aikaa jääkaapissa ennen käyttöä ja tee kastike valmiiksi vaikka pizzanpaistopäivän aamuna.

Pizza:
1. Kaavi kylmäkohotettu taikina kulhosta pöydälle ja paloittele taikinalastalla tai terävällä veitsellä kolmeen osaan. Mikäli haluat vain yhden pizzan, laita loput takaisin jääkaappiin.
2. Tee taikinapaloista tiukat taikinapallot ja asettele ne oliiviöljytylle pöytätasolle. Voitele pallot keveästi oliiviöljyllä, jotta kelmu ei tartu kiinni taikinaan ja anna kohota 4-5 tuntia huoneenlämmössä.
3. Laita uuni maksimilämmölle noin tunti ennen kuin alat paistamaan pizzaa. Voit kokeilla myös grillivastuksen käyttöä. Mitä kuumempi uuni, sen parempi.
4. Kohotuksen jälkeen ripottele jauhoja taikinapallon ympärille ja levitä jauhoja taikinan päälle. Ensikertalaisena käytä jauhoja rohkeasti, sillä se helpottaa elämää. Käytä taikinalastaa ja irroita taikinapallo pöydästä varovaisesti tökkien jauhoja taikinan alle joka puolelta. Älä irrota taikinaa pöydästä väkisin. Pidä mielessä, että taikinalla on yläpuoli ja alapuoli ja siirrä taikina oikein päin hyvin jauhotetulle työtasolle.
5. Aloita pizzan teko painelemalla taikinaa sormin alhaalta ylös. Toista liikettä ja levennä paineltua aluetta, mutta älä koske reunoihin. Jatka painelua ja jätä n. 1,5 cm reunoista koskemattomiksi. Käännä taikina ylösalaisin ja painele samoista kohdista alapuoleltakin. Käännä taikina takaisin oikein päin ja venytä pizza mieluisan kokoiseksi esimerkiksi pöytää vasten kahdella kädellä. Vahvan taikinan pystyy venyttämään niin ohueksi, että ikkunaa vasten katsottuna valo näkyy läpi, mutta taikina pysyy silti koossa. Nosta taikina uunipellin nurjalle puolelle. Voit myös puistella taikinasta jauhoja vähemmäksi, mikäli siltä tuntuu.
6. Levitä tomaattimurska ja lisää tämän jälkeen nopeasti parmesaanijuusto ja salami. Sivele reunat oliiviöljyllä, jotta pinnoista tulee rapsakat. Laita pizza nopeasti uunin ylätasoon ja paista 3-7 minuuttia riippuen uunista.
7. Lisää mozzarellaa joko paiston jälkeen tai paiston loppupuoliskolla, jotta vältät sen vettymisen. Lisää päälle tuoretta basilikaa, loraus oliiviöljyä sekä chilihiutaleet.

Mikäli pizzanpyöritys ei ole tuttua, kannattaa YouTubesta hakea videot ”knead pizza dough", "making pizza dough balls" ja lopuksi "how to stretch pizza simple". Nämä kolme työvaihetta on hyvä olla ymmärrettynä ennen leipomista.

Joonaksen luonnehdinta:
”Tämä pizza kunnioittaa napolilaisen pizzan perinteitä. Olisi helppoa lähteä oikomaan ja nopeuttamaan prosessia eri kikoilla, mutta pitkäjänteisyys ja maltti ovat valttia. Maku ja taikinan rakenne ovat tällä pitkän kaavan mukaan tehtynä uskomattoman hyvä verrattuna mihin tahansa pikaiseen normilättyyn lopputuloksen kestäessä vertailua jopa eri pizzerioiden tuotoksiin.
Pizzaharrastelut ovatkin tämän reseptin myötä lähteneet aivan käsistä ja harrastelun seuraava etappi onkin pizzauunin hankkiminen. Parasta reseptissä on kuitenkin se, että välttämättä ei tarvita mitään hienoja välineitä, vaan homma hoituu kotiolosuhteissa ihan hyvin. Taikinapallot voi muuten myös pakastaa, jolloin pizza valmistuu vaikka samana päivänä, ja täytteitä vaihtamalla resepti muuttuu myös moneen eri makuun.”

Megan tuomio:
”Harvoin on tällä palstalla oltu näin syvällä hifistelyn ja trendikkyyden ytimessä kuin mitä nyt. Pitkälle on myös tultu niistä 80-luvun ajoista, jolloin äiti opetti italialaisen perinnelätyn tekoa ja täytteeksi laitettiin mm. nakkeja, ananasta ja homejuustoa. Vaan kyllähän hyvät raaka-aineet ja pikkutarkka näpertäminen lopputulosta parantavat asiassa kuin asiassa, ja onkin vain omasta mausta ja mielenlujuudesta kiinni, onko lopputulos sen väärtti vai pärjäisikö kenties vähän vähemmälläkin. Hyvin ovat tähän mennessä maistuneet niin Potsa kuin Ranger Is Danger pizzakin.”

Joonaksen kokatessa soi:
Dark Quarterer – Dark Quarterer (1987)
”Italialaisten mestareiden musiikkia italialaiselle mestariruoalle.”

Kana à la Dracula ja valkosipulileipä

Resepti julkaistu Infernossa 10/2021.

Kun Nemecicin kitaristi Tuomo Salosen kanaa ja leipää syö, kannattaa laulaa ja tanssata yhtyeensä lisäksi myös The Sisters of Mercya.

Ainekset:

4 kpl kanan rintafilettä

6-8 kynttä valkosipulia

200 g aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä

1 tl Dijon-sinappia

jalapenoja ja tuoretta cayennepippuria tai muuta punaista chiliä oman maun mukaan

2 dl ruokakermaa

1 dl parmesan-raastetta

50 g tuoretta pinaattia

sipulijauhetta

paprikajauhetta

suolaa ja pippuria

tuoretta persiljaa koristeluun

1. Mausta kanafileet molemmin puolin suolalla ja pippurilla sekä paprika- ja sipulijauheella.

2. Valuta tomaattien öljy erilliseen astiaan. Lisää 2 rkl öljystä kuumalle pannulle ja paista kanat öljyssä kypsäksi eli n. 6-8 minuuttia per puoli. Laita kypsät kanat lautaselle.

3. Lisää loppu öljy pannulle ja purista valkosipulinkynnet joukkoon. Anna paistua hetki ja lisää mukaan tomaatit. Paista vielä pari minuuttia ja sekoita joukkoon sinappi. Poista chileistä siemenet, hienonna ja lisää pannulle. Tee sama jalapenoille. Alenna lämpöä, lisää kerma ja hauduttele muutama minuutti välillä sekoittaen. Lisää suola ja pippuri, joiden oikean määrän saat selville maistamalla.

4. Sekoita joukkoon pinaatti. Lisää myös Parmesan-raaste ja hauduttele kunnes juusto on sulanut.

5. Lisää kanat pannulle ja koristele koko komeus tuoreella persiljalla.

Valkosipulileivät:

1 ranskanleipä

n. 200 g voita

6-8 kynttä valkosipulia

n. 2 dl tuoretta persiljaa

suolaa

kuivattua persiljaa

parmesan-raastetta
mozzarella-raastetta

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
2. Halkaise leipä pituussuunnassa ja laita puolikkaat uunipellille vierekkäin leivinpaperin päälle.
3. Sulata voi kattilassa. Lisää joukkoon hienonnettu tuore persilja, puristetut valkosipulit sekä hyppysellinen suolaa ja sekoita hyvin.
4. Levitä voi-persilja-valkosipuliseos tasaisesti leipien päälle. Kuorruta leivät parmesanilla sekä mozzarellalla ja ripottele päälle kuivattua persiljaa.
5. Paista leipiä uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut. Viipaloi leivät ja nauti!

Tuomon luonnehdinta:
”Syksyllä sisäurheilukauden alettua ovat erilaiset illanistujaiset paikallaan tuomaan piristystä pimeneviin iltoihin. Ihminen viihtyy hyvän ruuan ja juoman parissa rennon kokkailun oluen särpimisen ohella ollen oivallista illanviettopuuhaa. Ruuan nimi tulee paitsi reilusta valkosipulin määrästä, myös tomaattien ja punaisen chilin tuomasta väristä. Chilit ja jalapenot eivät kuuluneet alkuperäiseen reseptiin, mutta varsinkin cayenne tuo ruokaan mukavaa jälkilämpöä.
Valkosipulileivät ovat jo itsessään helppo ja maukas naposteltava, mutta kastikkeeseen dipattuna ne toimivat erityisen hyvin. Mikäli ruokailijoita ei ole riittävästi, voi leivästä hyvin käyttää vain toisen puolikkaan ja valmistaa toisen vaikka seuraavana päivänä. Kanahässäkkä kun toimii hyvin myös uudelleenlämmitettynä. Ruuan lisukkeeksi käy valkosipulileipien sijaan hyvin myös vaikkapa riisi tai pasta ja raikas salaatti.”

Megan tuomio:
”Jos valkosibali ei maistu nauttimisen jälkeisenä päivänä suussa eikä samassa tilassa olevat eliöt karkkoa, on sitä ollut liian vähän. Aivan kuten Mika Luttisen Kyynel satanistin silmässä -reseptissä vuodelta 2006, määrät ovat nytkin kohdallaan etenkin leivässä. Verenimijän kana saa makuja muualtakin vältellen kuitenkin selkeät ylilyönnit maustekäden kalibroinnin ollessa kohdallaan. Helppoa ja halpaa hyvää keskieurooppalaiseen tapaan aina napostelusta vatsan turvottajaksi lisukkeiden kera.”

Tuomon kokatessa soi:
The Sisters of Mercy – Floodland (1987)
”Syksyn koittaessa alkaa levylautaselle siunaantua yleensä keskimääräistä tummasävyisempää musiikkia. Vampyyrit yhdistetään monesti goottilaisuuteen ja Sisters of Mercylle on velkaa useampikin kyseisiä verenimijöitä kuvastossaan hyödyntänyt alan yhtye. Floodland on erinomainen valinta elävöittämään syksyisiä rientoja ja menojalkaa alkaakin yleensä hyvin nopeasti vipattamaan Doktor Avalanche -nimeä tottelevan rumpukoneen biitin lähtiessä käyntiin. Kovempienkin karpaasien on nähty antautuvan tanssin pyörteisiin esimerkiksi This Corrosion -raidan tahtiin.”

Vegaaninen spicy onigirazu

 Resepti julkaistu Infernossa 9/2021.

Kitaraa uutta tulemistaan levytysrintamalle tekevässä Survivors Zerossa kurittava Sam Jamsen suuntaa mielellään katseensa kyökissä kohti nousevan auringon maata, vaikka stereoissa pauhaakin länsimainen musiikki.

Ainekset:
1 pkt soijasuikaleita tai nyhtökauraa
punasipulia
kypsä avokado
porkkanaa
jääsalaattia
vegaanista BBQ-kastiketta, majoneesia sekä Sriracha-kastiketta
sushi- tai puuroriisiä
merileväarkkeja

1. Huuhtele riisi huolellisesti ja laita kiehumaan.
2. Paista soijasuikaleet tai nyhtökaura ja lisää paiston loppuvaiheessa mukavasti BBQ-kastiketta. Sekoita hyvin.
3. Silppua punasipuli pieniksi kuutioiksi, avokado siivuiksi ja porkkana ohuiksi tikuiksi.
4. Sekoita vegaaniseen majoneesiin reilusti Srirachaa ja sekoita hyvin.
5. Riisin valmistuttua, ripottele päälle suolaa hyvin kevyesti, sekoita ja siirrä erilliseen astiaan jäähtymään.
6. Levitä elmukelmua pöydälle ja laita keskelle kokonainen merileväarkki. Ota riisiä kosteilla käsillä ja tee arkin keskelle neliö riisistä. Mittaa niin, että arkin kulmat mahtuvat vastakkaisilta puolilta taittumaan yhteen täytteidenkin kanssa.
7. Laita riisin päälle majoneesia ja kasaa päälle kerroksittain sipulikuutioita, soijasuikaleita tai nyhtökauraa, avokadosiivuja, porkkanatikkuja, salaatinlehti ja oman mukaan vielä hieman majoneesia. Muotoile täytteiden päälle vielä toinen riisineliö.
8. Taita leväarkin kulmat neliön päälle ja vielä sisäkkäin niin, että riisineliö peittyy täysin. Käytä tarvittaessa vettä liimana.
9. Paketoi koko hoito napakasti alla olevalla elmukelmulla ja anna levähtää hetki.
10. Halkaise paketoitu Onigirazu veitsellä kahtia, ota kelmu pois ja tarjoile.

Samin luonnehdinta:
"Japanilainen, sopivan tulinen ja helposti kokattava Onigirazu on alun perin mangasta syntynyt erikoisuus. Kompaktin muotonsa ansiosta se sopii hyviin mukaan evääksi vaikka keikkabussiin tai ihan muuten vaan japanilaisilla mauilla herkutteluun."

Megan tuomio:
"Minkäänlainen näprääminen ei ole ikinä kuulunut suosikkiharrastuksiini eikä sushit ja muut vastaavat trendikkäät itämaan ihmeet ole koskaan kirvoittaneet suuremmin vettä kielelle. Vaan ei saa jumittaa paikalleen, kuka sitä aina jaksaa iänikuista Loudnessiakaan kuunnella, kun eksotiikan nälässä voi nauttia saman aikakauden Seikima-II:n Akuma Ga Kitarite Heavy Metal -levystä tai tuoreempaa j-heviä janoavana Significant Pointin Into the Stormia.
Ennakkoluulojen takia ei tätäkään reseptiä kannata jättää väliin ja todella helppotekoisena se voi toimia jopa johdatuksena Japanin ruokakulttuuriin. Onigirazu paljastuukin jännittävän raikkaaksi yhdistelmäksi sekä rapeutta että mehukkuutta unohtamatta napakkuutta. Tätähän voisi jopa harkita tekevänsä toistekin!"

Samin kokatessa soi:
Earth Crisis - Salvation of Innocents (2014)
"Vegaaninen straight-edge hardcore-metalli sopii tämän ruoan kylkeen kuin nyrkki silmään. Ja tätä lajia edustaa parhaiten tietenkin jenkkiläinen Earth Crisis."

Vampire's kiss -pasta

Resepti julkaistu Infernossa 8/2021.

Krusifikseja ja valkosipulia käytetään vampyyreitä vastaan, mutta heavy metal punk -yhtye Mustan Ristin kitaristi Juuso houkuttelee niillä verenimijöitä yhteisiin bakkanaaleihin inkvisiittoreiden ja sotamaagien kanssa.

Ainekset:
Rigatoni-pastaa (myös Penne, Paccheri ja muut putkipastat käyvät)
1 pieni sipuli
5 valkosipulin kynttä
2 rkl tomaattipyrettä
reilu rkl Peperoncino Calabrese -tahnaa (voi korvata myös muunlaisella chilitahnalla esimerkiksi Nduja, jos on ihan pakko, kunhan et sekoile minkään itämaisen currytahnan kanssa)
½ tölkkiä Mutti-tomaattimurskaa
mustapippuria
suolaa
kuohukermaa
Pecorino-juustoa
basilikaa
tuoretta chiliä

1. Kuullota pilkottu sipuli ja valkosipuli pannulla sekä laita pastavesi kiehumaan.
2. Lisää pannulle tomaattipyre ja heti perään chilitahna. Sekoita.
3. Lisää puolikas tölkki Mutti-tomaattimurskaa ja mustapippuria maun mukaan. Anna olla liedellä keskilämmöllä n. 15-20 minuuttia.
4. Ajoita pasta tässä vaiheessa niin, että se on al dente kastikkeen ollessa valmis.
5. Noin viisi minuuttia ennen pastan valmistumista lisää kastikkeeseen kermaa sen verran, että väri muuttuu vaaleaksi oranssiksi. Lisää suolaa maun mukaan.
6. Ota pastan keittovettä kuppiin talteen ennen kuin heität valutetut pastat pannulle kastikkeeseen. Sekoita hyvin, sillä jokaisen rigatonin on imaistava kastike.
7.  Raasta annoksen päälle Pecorinoa lisäten tallessa olevaa pastavettä sekä revi basilikaa vielä päälle. Pilko vielä lopuksi komeuden kruunuksi vapaavalintaista tuorechiliä toleranssin ja omantunnon mukaan.

Vampire's Kiss -pasta nautitaan punaviinin kanssa, suosituksena Montepulciano, Barbera tai  Primitivo. Tai vedä vaikka kaikki nuo.

Juuson luonnehdinta:
"Tämä lihaton ja melko yksinkertainen makupommi sopii niin hellehelvettiin kuin kylmeneviin syysiltoihin. Nautitaan joko hyvässä seurassa tai linnan totaalisessa yksinäisyydessä."

Megan tuomio:
"Jos pasta etukäteistarkastelussa vaikuttaakin liian yksinkertaiselta ollakseen hyvää, osoittautuu oletus vääräksi heti ensimmäisellä haarukallisella. Täyteläiset maut seuraavat toinen toistaan eikä tässä todellakaan tarvita minkäänlaisia lisäkkeitä harhauttamaan nauttijaansa sivuraiteille. Lempeä napakkuus yllättää ja kietoo pauloihinsa vastustamattomalla otteellaan. Tässä ollaan pastan valmistuksen purevimmassa ytimessä."

Juuson kokatessa soi:
Wojciech Kilar ‎– Bram Stoker's Dracula (Original Motion Picture Soundtrack) (1992)
"Seivästyksen elegantit sävelet ja verinen romanialainen rakkaustarina poraavat viimeisen naulan tähän arkkuun."

Keurusselän synkkä savutofukeitto

Resepti julkaistu Infernossa 7/2021.

Keuruulla on melkoisen synkkä meno, ainakin jos Caskets Openin musiikkia kuuntelee ja basisti-laulajansa Timon soppaa syö.

Ainekset:
2 pientä tai keskikokoista porkkanaa
1/2 fenkoli
5 dl vettä (tai vaihtoehtoisesti 4 dl vettä ja 1 dl kuivaa valkoviiniä)
1 kasvisliemikuutio
6-8 (noin 500g) kiinteämaltoista perunaa kuten Annabelle
1 paketti Lidlin savutofua
2-3 rkl oliiviöljyä
1/2 puskaa tilliä
1/2 sitruunan mehu
2 dl kaurakermaa
1 rkl vegaanista margariinia
ripaus rouhittua mustapippuria

1. Kuori ja viipaloi porkkanat siivuiksi ja pane kattilaan. Kaada päälle vesi sekä kasvisliemikuutio ja ala keittää ennen muita valmisteluita, koska porkkanat kestävät kauimmin kypsyä.
2. Halkaise fenkoli ja poista toisesta puolikkaasta uloin kuori, latvat sekä kanta. Pilko ohuiksi suikaleiksi lisää kattilaan kiehumaan porkkanoiden joukkoon. Kuori ja kuutioi perunat sekä lisää nekin kattilaan kiehumaan.
3. Kuutioi Lidlin savutofu (halvinta ja parasta) parin sentin kuutioiksi ja paista kuivalla, mieluiten pinnoitetulla pannulla keskilämmöllä, kunnes enimmät vedet kuivahtavat pinnasta.
4. Lisää tofun sekaan pannulle oliiviöljy ja jatka paistamista, kunnes tofut ovat saaneet väriä ja ovat vähän rapsakoituneet. Lisää paistetut tofut kiehuvien kasviksien sekaan kattilaan.
5. Keitto alkaa todennäköisesti olla tässä vaiheessa jo aika valmis. Kokeile haarukalla perunoiden ja porkkanoiden kypsyys varmuuden vuoksi, ja jos ne ovat pehmeitä, alenna lämpöä ja silppua noin 1/2 punttia tuoretta tilliä ja purista puolikkaan sitruunan mehu kattilaan. Pistä perään myös kaurakerma ja vegaaninen margariini ja kuumenna keitto läpikotaisin, mutta älä helvetissä enää keitä. Tässä vaiheessa voi pyöräyttää pari kiekkaa mustapippuria ja tarkastaa suolan.
6. Lapa keitto lautaselle ja laita pari tillin latvaa koristeeksi. Syö! Ruisleipää pitää syödä myös.

Timon luonnehdinta:
"Ruoka on luonnollisesti kasvipohjainen versio savukalakeitosta. Eihän tässä kukaan tietenkään kuvittele, että tofu maistuisi yhtään samalle kuin kala vaikka olisi kuinka savustettu, mutta reseptin simppeli kompositio ja tietyt makuaineet kuitenkin tuovat etäisesti mieleen eläinversion.
Tätä syödään meillä parin viikon välein ja yleensä koko satsi menee kahteen pekkaan, vaikka resepti on mukamas 3-4 henkilölle. Jos homma menee joidenkin mielestä jopa liian kasviperäiseksi, niin eläinten eritteitä harrastava voi korvata margariinin ja kaurakerman oikealla voilla ja kermalla, niin päästään vielä vähän lähemmäksi autenttisuutta. Tämä on kaikista eläinperäisistä skandiruoista parhaiten onnistunut veganisointi mielestäni ja valkoviinioptiolla tulee vielä sopivasti hienostelua mukaan."

Megan tuomio:
"Ei tämäkään resepti minusta tofun ystävää saa, mutta toisaalta taas tällaisessa sopassa sen mauttomuus ja pyyhekumimainen suutuntuma ei haittaa yhtään, kun ympärillä on kaikkea muuta yksinkertaisen maukasta ainesosaa. Voikin oikeastaan sanoa, että tässä reseptissä tofusta on vähiten haittaa ja juuri siksi tämä tosiaan onkin parhaita tofuruokia mitä olen maistanut. Jos vielä nauttii valkoviiniä lasillisen pari jo tekovaiheessa, niin lopputulos sen kun paranee entisestään. Ja mikäli vegehommat ihan tosissaan ahdistaa, niin onhan tässä mitä mainioin perusta ihan tavallisellekin kalasopalle."

Timon kokatessa soi:
Kaasupullot – Demo-91 ja erityisesti biisi Kuse pulloon
"Kaasupullot siksi, koska tulevat kotipaikkakunnaltamme Keuruulta niin kuin reseptin nimikin. Kotiseuturakkaus ei kuole koskaan. Suosittelen myös Beritin Keurusselän sini -kappaletta, mutta jos iskelmä ei lukijoille maistu, niin myös Beherit sopii hyvin."

Flamethrower Poutine Deluxe

 Resepti julkaistu Infernossa 6/2021.

Viime vuonna julkaistulla kolmannella albumillaan Final Assault palaa Moshkinvilleen, mutta sitä ennen kitaristinsa Jurg käväisee Korean kautta Kanadassa täyttämässä vatsansa.

Ainekset:
300 g naudankuvetta eli flank steakia
500 g ranskanperunoita
1.5 dl Kimchia
2 dl lihalientä
100 g Chorizo-makkaraa
2 tl maissitärkkelys
150 g Cheddar-juustoa
1 dl Ranskankermaa
2 rkl Sriracha-kastiketta
punasipuli
jalapenoja
ruohosipuli, hienonnettu

Lihan haudutusliemi:
2 dl vettä
2 dl soijakastiketta
0.5 dl osterikastiketta
0,5 dl valkoviinietikkaa
valkosipulin kynsi

1. Sekoita haudutusliemi ja upota liha siihen. Paista uunissa 3-4 tuntia n. 150 asteessa, kunnes liha on ylikypsää. Revi liha haarukalla riekaleiksi.
2. Laita ranskikset uuniin kypsymään rapeiksi samalla kun kuumennat paistinpannun. Paista Chorizo-makkaran murut rapeiksi, lisää pannulle naudan riekaleet sekä pilkottu kimchi ja sekoita joukkoon lihaliemi. Kuumenna kiehuvaksi ja suurusta veteen sekoitetulla maissitärkkelyksellä.
3. Laita ranskalaiset vuokaan, lisää niiden päälle cheddar-juustoa ja käytä hetki lämmitetyssä uunissa, jotta juusto alkaa sulamaan.
4. Ota vuoka pois uunista, lisää komeuden päälle Chorizo-liha-kimchi-lihaliemikastike, ranskankerma, Sriracha-kastiketta, kuutioitu punasipuli sekä jalapeno-viipaleet ja koristele hienonnetulla ruohosipulilla fiiliksen mukaan. Tarjoile heti kuumana.

Jurgin luonnehdinta:
”Poutine on Pohjois-Amerikan ranskaa puhuvan osan versio makkaraperunoista tai enemmänkin spydäristä. Hyvää tässä reseptissä on tietysti se, että ranskanperunoiden sekaan voi heittää melkein mitä vaan kotoa löytyviä ruoka-aineksia kuten kastikkeita, juustoja, lihaa (nautaa, possua, kanaa), makkaraa, vihanneksia jne. Ja taipuupa ruoka-annos myös vegehommiin, kun jättää Chorizon pois, korvaa naudan vaikka nyhtökauralla tai seitanilla ja käyttää vegaanijuustoa.
Onhan tässä vähän tekemistä, kun pääainesosana on uunissa pitkään haudutettua lihaa. Annoksesta löytyy hyvää koreatwistiä, vahvoja Aasian makuja ja muutenkin tulista potkua, jota voi sovittaa omiin tulisuusnystyröihin sopivaksi. Jos haluaa kokkailla oikein kunnolla, myös kimchin voi tehdä itse, mutta tässä ohjeessa käytetään valmista purkkitavaraa.”

Megan tuomio:
”Poutinea on tullut aiemmin ihmeteltyä ja ihasteltua kavereiden yhdistetyissä keikka- ja makumatkakuvissa, mutta maistamatta on jäänyt. Ranskanpottuja on sen sijaan tullut syötyä kiintiö täyteen, että ne eivät tahdo enää maistua yhtään, mutta tällä suorastaan röyhkeän ylenpalttisella höysteellä ei voi kyllä valittaa.
Ja jos tökkimisongelmasta laillani todella kärsii, härmäversio onnistuu paistetuilla potuilla. Tilipäivään vielä viikkoja? Ei hätää, osta kassleria! Korea tuntuu liian eksoottiselta? Korvaa kimchi  hapankaalilla. Näin hyvät reseptit ovat muunneltavissa.”

Jurgin kokatessa soi:
Dool – Summerland (2020)
”Ruuasta löytyy sen verran vahvaa makua ja potkua, että musiikin ei enää tarvitse antaa sille tulitukea. Siksipä sen suhteen voikin sitten ottaa iisimmin tämän mainion Doolin tokan levyn parissa.”