27.1.2020

Pirullinen kaalikärväytys

Resepti julkaistu Infernossa 3/2019.

The Milestonesin Veli Palevaaran bassottelemasta musiikista ja kokkaamasta ruuasta voi sanoa samoin: perusraaka-aineista tehtyä lunkia ja maistuvaa tavaraa aikuismaiseen makuun. Hyppyselliset oikeanlaisia mausteita lämmittävät sielua juuri oikeanlaisella tavalla.

Tarpeet:
puolikas keräkaali
400 g jauhelihaa
kourallinen kuivattuja mustatorvisieniä
2 valkosipulin kynttä
omaa puolukkasurvosta
mainioita maustehia kuten currya, suolaa, mustapippuria ja Sriracha hot chili saucea

Valmistusaika onpi noin vartin verran.

Tee näin:
1. Wokkaa samuraimiekalla tahi muulla esihistoriallisella taisteluteräaseella ziipaloitu keräkaali kevyesti oliiviöljyssä. Paistele rasvaista sikanautalihaketta valkosibulin kera ja laitappa perstuntumalla suolaa ja mustapippuria sekaan.
2. Yhdistä paistokset ja lisää curry-mauste from New Delhi. Spruittaa oivaa chilistä kastiketta niskaan niin paljon kuin paksusuolesi seuraavana aamuna kestääpi.
3. Hämmentele trallatellen alemmalla lämmöllä ja murskaa kourassasi raivokkaasti sekaan kuivattuja mustatorvisieniä. Äläpä kuitenkaan paista kaalta lötköksi asti.
4. Losauta läjäke lautaselle ja annostele kirpsakkaa puolukkasurvosta kylkehen. Haarukoi kitahan ja huuhdo oranssitölkkisellä Kukko IPAlla. Toista toimintoa kunnes masukka onpi täynnä, ota vartin päikkärit päälle ja silvu plee.

Velin luonnehdinta:
"Helppo, nopeasti loihdittava ja maukas mättö, jota voi kuitenkin ahmaista runsahasti ilman suurta pelkoa jenkkakahvojen kasvusta. Soveltuupi talvisiin arki-iltamiin."

Megan tuomio:
”Vanhan kansan kaalilaatikko on mitä mainioin ruoka ja näemmä se on mahdollista modernisoida myös nykyaikaiseksi ja kansainväliseksi versioksi hyvin yksinkertaisin muutoksin. Nälkäisiä ilahduttavaa on myös se, että sekä vaiva että kokkausaika vähenevät eikä annos ole myöskään hinnalla pilattu.
Yksinkertaiset asiat ovat elämässä usein niitä parhaita ja tähän reseptiin on turha lisätä oikeastaan yhtään mitään ellet ole hifistelijä. Sama pätee myös musiikkiin. Perusasioiden äärellä kun ollaan, on lopulta aivan sama kuunteletko musiikkia kasettimankasta vai tonnien arvoisella stereosysteemillä ja vinyylikieputtimella. Pääasia, että sielu lepää.”

Velin kokatessa soi:
Deep Purple - Burn (1974)
"Hyvän tuulen lätty, jonka avausraita pistää asian kuin asian toimittamisen mallikkaasti alulle. Ensiluokkaista soitantaa läpi linjan ja luonnolliset vanhan liiton rock -soundit hivelevät hipiää. Ihokarvoja nostattavia Coverdale-Hughes stemmoja ja tietysti kirsikaksi kakkuseen Jon Lordin hammond-parhautta puhumattakaan Blackmoren ja Ian Paicen nerokkaasta ja tunnistettavasta soitosta. Klassisen tyylipuhdas, mutta monipuolinen kokonaisuus, joka ei väljähdä vuosikymmenienkään myötä. Annoksen valmistuksen ajaksi kuunteluun vinyylialbumin A-puolisko ja ruokailun ajaksi B-poski.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti