29.4.2020

Hyvin potkiva lasimestarin silli

Resepti julkaistu Infernossa 2/2020.

Vekkulin äkkiväärän Radiopuhelimien kitaristi Jarno Mällinen luottaa ruokapöydässä kesät talvet napakkaan silliä kullekkin -periaatteeseen.

Liemi:
3 dl Rajamäen kymmenprosenttista etikkaa
6 dl vettä
3 dl hienoa sokeria

3 isoa kevytsuolattua silliä
kaksi isoa punasipulia
kolme isoa porkkanaa
n. 10 sentin pala tuoretta piparjuurta
n. 10 sentin pala tuoretta inkivääriä
30-50 kokonaista valkopippuria
30-50 kokonaista maustepippuria
7-10 laakerinlehteä
4-6 ruokalusikallista sinapinsiemeniä

1. Sekoita liemen ainekset, kiehauta ja jäähdytä. Liemen pitää olla täysin jäähtynyttä ennen kuin sen saa kaataa sillin päälle, sillä muuten silli höttööntyy.
2. Leikkaa sillit sentin parin levyisiksi paloiksi. Nahkaa ja ruotoja ei tarvitse poistaa. Jos et löydä kaupasta sellaisenaan käytettävää kevytsuolattua silliä, liota normaalia suolasilliä vedessä puolisen vuorokautta ennen silpomista liian suolaisuuden hälventämiseksi.
3. Murskaa pippurit ja paloittele porkkanat sekä punasipulit. Siivuta perunankuorimaveitsellä inkivääri ja piparjuuri hyvin ohuiksi siivuiksi.
4. Lado ainekset lasitölkkeihin kerroksittain seuraavasti: 1. sillikerros 2. punasipulia ja porkkanaa 3. piparjuurta, inkivääriä, pippuria, laakerinlehteä ja sinapinsiemeniä. Kierros toistetaan, kunnes tölkki alkaa olla täynnä. Lopuksi tölkki täytetään jäähtyneellä liemellä. Kanneksi laitetaan leivinpaperipala kumirenksulla, sillä oikea kansi on liian tiivis. Anna muhia jääkaapissa 7-10 päivää ja syö.

Jarnon luonnehdinta:
Tykästyin tähän versioon jo lapsena ja resepti onkin kuulemma Anna-lehden joulunumerosta vuodelta 1971 ja kulkeutunut minulle perintönä. Piparjuuren, inkiväärin ja pippurin määrää on tullut matkan varrella lisättyä ja kahta edellä mainittua ei kokemukseni perusteella voi laittaa liikaa. Juuri näiden aiheuttama polttavuus erottaa tämän reseptin kauppojen lasimestarinsilleistä, jotka ovat melkein kuin mitä tahansa silliä. 
Lasimestarinsillin värkkääminen on oikein mukavaa puuhaa, vaikka kuvasta käy esille sillitradition vakavuus.

Megan tuomio:
En ole koskaan osannut kunnolla arvostaa raa’an kalan syömistä ja etenkin silliä kohtaan on ollut suuriakin ennakkoluuloja. Mutta niin vain suolakala rupesi maistumaan kymmenisen vuotta sitten ja tämän klassikon myötä näemmä myös silli, sillä sen verran helposti pirteän napakka mutta silti pehmeä eväkäs kurkusta alas solahti. Lipeäkala pysyköön silti edelleen boikotissa.
Perinteisestihän lasimestarin silliä nautitaan jouluna Mällisen oppien mukaisesti, mutta sopiihan se mainiosti myös kesäruuaksi uusien perunoiden kanssa. Vanhan liiton miehet taas vannovat sillivoileivän nimiin kohmelossa, jossa alustana toimii kunnon ruisleipä. Näin nykyaikana myös näkkileipä on täysin hyväksyttävä vaihtoehto.

Jarnon kokatessa soi:
Charles Mingus - Mingus at the Bohemia (1955)
”Ainesten leikkelyn ja kasaamisen tueksi sopii jäntevä muttei liian kiihkeä jazz.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti