Apokalypsi – tomaattinen chilikastike

 Resepti julkaistu Infernossa 3/2021.

Nykyisellään leppoisaa basismia Plan E -yhtyeessä harjoittavan Jani Lehtosaaren soittohistoriaan kuuluu ärjympääkin ilmaisua mm. Belialissa ja Impaled Nazarenessa. Chilisoossin pitkäjänteisessä DIY-valmistuksessa yhdistyvät myös rauhallisuus, tulisuus ja lopputuotteella elvistely.

Ainekset:
10 7pot Apocalypse -chiliä
12 tomaattia
3 suippopaprikaa
3 punasipulia
1,5 valkosipulia
1 dl tummaa ruokosokeria
2 rkl hunajaa
0,75 dl omenaviinietikka
1,5 tl juustokuminaa
1,5 tl korianterijauhetta
3 tl paprikajauhetta
1 rkl rouhittua mustapippuria
1,5 tl karkeaa merisuolaa
5 dl tuorepuristettua omenamehua

1. Leikkaa chilit, paprikat ja sipulit vähän pienemmäksi ja paahda valkosipulin kynsien kera hieman pintaa kuumassa uunissa.
2. Lohko tomaatit neljään osaan ja laita korkeareunaiselle pannulle tai kattilaan kypsymään keskilämmöllä. Lisää grillatut uunivihannekset sekä loput ainekset ja mausteet omenamehua lukuun ottamatta. Kiehuttele miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 40-45 minuuttia, kunnes kaikki ainekset ovat mukavan muhjua. Tomaatista irtoaa runsaasti nestettä, joten sitä saa kiehutella hieman kasaan.
3. Sekoita blenderissä koko hoito tasaiseksi mössöksi ja painele se pienisilmäisen siivilän läpi, jotta saat sattumat eroteltua. Sivutuotteena tulee noin desillinen paksua pyrettä (lähinnä siemeniä ja kuoria) jota voi käyttää maustamiseen sellaisenaan tai uuninpellillä kuivattuna. Itse heitän yleensä tämän töhkän pois tarpeettomana.
4. Kaada mössö takaisin pannulle, lisää omenamehu, sekoita ja hauduttele hissukseen kasaan kunnes koostumus on passeli. Tähän menee noin 45 minuuttia, joista viimeinen vartti kannen alla. Tarkista maku ja suola. Muista, että sitä on helpompi lisätä kuin ottaa pois.
5. Purkita tai pullota vielä lämpimänä keitettyihin eli umpioituihin astioihin ja säilytä avattuna jääkaapissa. Säilöntään käy mikä tahansa lasipurkki kumitiivisteisellä kannella, itse olen suosinut desin kokoisia kippikansipurnukoita, joita on helppo laittaa kavereille maisteluun.

Tällä reseptillä kastiketta valmistuu noin litran verran, mikä itsellä kestää pari kuukautta. Säilyvyys on jääkaapissa hyvä eli kuukausia. Määränhän voi testikeittiössä vaikka puolittaa.

Janin luonnehdinta:
”Tämmöinen soossi pitää oikeastaan ensimmäisen kerran tehdä aina ummikkona. Toisella kerralla osaat jo varioida mausteet ja muut ainekset omaan makuhermoon passeleiksi. Ei ole taivas eikä edes mielikuvitus rajana, kun kastiketta kokkaa.
Kaupastahan löytyy kaikki ainekset helposti. Omaan filosofiaan ja järkeen käy, että chilit ja paprikat kasvatetaan itse siemenestä. Pitkäjänteistä värkkäilyä, joka pitää mielen virkeänä - ihan kuten levyn teko! Pää hiessä jo odottelen, että pääsee avaamaan puutarhakauden ja vihdoin elokuussa duunaamaan uusia kastikkeita.
Käytin tässä reseptissä itse kasvatettua 7pot Apocalyse -chiliä, joka on todennäköisesti Trinidad Scorpionin ja jonkun 7pot-lajikkeen risteytys scovillien pompatessa helposti miljoonakerhoon. Chilin kanssa toki kannattaa vähän käyttää järkeä ja omaa sietokykyä. Äläkä ikinä leikkaa chiliä paljain käsin, tai jos sen teet, niin älä ainakaan raplaa kenenkään nivusia niillä käsillä. Aina kertakäyttöhanskat käytössä!
Juuri tuota kyseistä chiliä et todennäköisesti tuoreena löydä, mutta isommista nykymarketeista pitäisi löytyä heviosastolta kaikenlaista myrkkymarjaa. Käytännössä mikä tahansa ärtsy lajike ajaa varmasti saman asian ja esimerkiksi korvaavaa habaneroa laittaisin satsiin noin 20-25 mollukkaa.
Chilin voimakkuus laantuu ja tasoittuu kiehutellessa. Myös säilönnän aikana tulisuus hieman talttuu samalla kun muut maut tasaantuvat. Oma huomio on, että soossi on parhaimmillaan noin parin kuukauden kuluttua valmistuksesta.
Soossihan on makea, jossa kasvisten kevyt paahteisuus ehtii maistua hetken ennen kuin tulisuus hiipii kimppuun. Koostumukseltaan resepti on aika lailla perinteisen Sriracha-kastikkeen tapainen, mutta huomattavasti ärjympi luonteeltaan. Omassa taloudessa ei tarvita muita kastikkeita tai ketsuppeja, kun tätä herkkua on kaapissa. Passaa näet ihan kaikkeen aamupuurosta lähtien.”

Megan tuomio:
”Santa Lucian laulajatar Mape johdatti muualta pöllimänsä habaneerosoossin valmistuksen saloihin wokkauksen ohessa jo numerossa 8/2012, mutta näin vajaa kymmenen vuotta myöhemmin aihe on suosionsa takia ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin. Ja kyllähän tässä uppoudutaan vieläkin syvemmälle soossaamisen saloihin tarjoten perusvinkkien lisäksi myös vihjauksia asiaan liittyvistä salatieteistä kuin kehotuksen oman makupolun etsimiseen. Itse kun tekee, niin saa just sellaisen kun sattuu tulemaan -viisaus pätee tähänkin asiaan. Scorchio!”

Janin kokatessa soi:
Revulsion – Revulsion (2021)
”Aivan mahtavaa oululaista death metalin roplotusta ja vinyylikin on tulossa. Hurraa!”

Vegaaniset chipotle-härkis tortillat ja pahan mielen kastike

Resepti julkaistu Infernossa 9/2018.

Radienin tumman musta jurnutus on sen verran ankaraa ja painavaa tavaraa, että sen kitaristi ja el chefe Felipekin kaipaa joskus vähän väriä ja potkua elämään.

Tarpeet:

Tortillat

200 g vegaanista margariinia

n. 9 dl vehnäjauhoja

muutama ripaus suolaa

n. 1-1½ dl vettä

1. Nypi margariini jauhoihin ja lisää suola. Lisää vettä hiljalleen ja vaivaa kunnes taikina on pitsapohjataikinan kaltainen.

2. Taikina pyöritellään pötköksi, leikataan kahdeksaan osaan ja kaulitaan ohuiksi letuiksi. Paistetaan pannulla molemmin puolin kullanruskeaksi.

Itse tehdyt tortillat ovat aina parempia, mutta saahan kaupasta toki jotain korvikkeitakin.

Tarpeet:

Guacamole

1 iso kypsä avokado

2 tomaattia

1 limen mehu

loraus oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

tuoretta korianteria

Tee näin:

1. Möyhennä avokado kulhossa haarukalla paloiksi pilkottujen tomaattien, suolan, mustapippurin, öljyn ja limen kanssa. Lopuksi lisätään korianteri silputtuna.

Tarpeet:

Chipotle-Härkis

2 yksikyntistä valkosipulia

purkki La Costeña chipotlea

purkki 380 g kidneypapuja

iso sipuli

suippopaprika

300 g säilykemaissia

1 pkt maustamatonta Härkistä

tuoretta korianteria

suolaa

½ tl juustokuminaa

Tee näin:

1. Kuullota pienessä kattilassa valkosipuli kuumassa öljyssä parin pilkotun chipotlen kanssa. Lisää kidneypavut ja anna muhia tovi miedolla lämmöllä. Jauha lopuksi karkeaksi tahnaksi esimerkiksi sauvasekoittimella.

2. Pilko sipuli ja suippopaprika isohkoiksi paloiksi, paahda öljyn kanssa kovalla lämmöllä pannulla ja mausta suolalla. Lisää maissit samalle pannulle loppuvaiheessa.

3. Pilko toiselle pannulle kuuman öljyn sekaan valkosipuli, reilusti pilkottua chipotlea, Härkis ja lisää hyppysellinen suolaa sekä juustokumina. Paista kevyesti. Jos paistos meinaa kuivua, lisää tilkka vettä tai öljyä. Lisää sekaan lopuksi silputtua tuoretta korianteria.

Tarpeet:

Pahan mielen kastike

1 habanero, tulisuus 10 tai enemmän

4 keskivahvaa chiliä, tulisuus 5-8

2 tl omenaviinietikkaa

½ tl suolaa

½ tl ruskeaa ruokosokeria

puolikas yksikyntinen valkosipuli

puolikkaan limen mehu

½ dl oliiviöljyä

Tee näin:

1. Muussaa ainekset tahnaksi. Sauvasekoitin käy myös paremman puutteessa.

Käytä kotimaisia ja laadukkaita chilejä esimerkiksi Salolaisen Heinän Puutarhan tuotteita, joita saa nykyisin hyvin varustetuista kaupoista. Maku ja tulisuus ovat ihan eri luokkaa kuin perus tuontichileissä!

Aterian valmistus

1. Pinoa aineksia letulle oman maun mukaan ja kuorruta Pahan mielen kastikkeella, jota voi hieraista myös limakalvoille tunnelman maksimoimiseksi.

2. Kääri lettu rullalle tai taskuksi ja nauti!

Ruoka suositellaan nautittavaksi pimeässä hyvän ja tehokkaan äänentoiston kera. Juomaksi kylmää meksikolaista olutta tai chileläistä punaviiniä.

Felipen luonnehdinta:

”Tortillat toimivat isommalla ja pienemmälläkin porukalla ja jokainen voi koostaa annoksensa fiiliksen mukaan. Tulisella kastikkeella saa hyvin hien pintaan eikä tunnelma pääse muuttumaan turhan hilpeäksi.”

Megan tuomio:

”Malliesimerkki ruuasta, josta saa entistä maistuvamman olematta laiska, valitsemalla laatua ja tekemällä ainesosia itse hyllytavaran sijasta. Näyttää alkuun työläämmältä kuin todellisuudessa onkaan, mutta apukokillekin voi tarjota hommia, jos nälkä on oikein kova. Tulta ja tappuraa löytyy kyllä riittävästi eli näitä chilimääriä voi suositella vain todellisille asianharrastajille ja rautavatsoille. Eikä vaadi kummoistakaan temppua muuttaa lihaversioksi, jos Härkis epäilyttää liiaksi.”

Felipen kokatessa soi:

The Angelic Process - Weighing Souls with Sand (2007)

”Levyn epätoivoinen ja melankolinen tunnelma täydentää tulisen ruoan aiheuttamaa sisäistä kipua.”

Mikolta pöllitty hapanerosoosi

Santa Lucian laulajana tutuksi tullut Mape Morottaja luopui yli kymmenen vuotta sitten punaisesta lihasta nähtyään järkyttävän sikadokumentin. Nykyisin hän syö kanaa ja on päättänyt lopettaa dokumenttien katsomisen ja ajattelun, jottei joutuisi luopumaan siitäkin.

Lue resepti Infernon nettisivuilta

So! IA! Baxaxaxastike!! (aka Tulinen soijasuikalekastike)

Saduissa kerrotaan peikkojen syövän pieni lapsia paahdettuina, mutta Finntrollin Henri ”Trollhorn” Sorvalille maistuu myös vegesafka.

Lue resepti Infernon nettisivuilta

Miskan gluteeniton kastikeruoka

Ihminen on äärimmäisen huonosti suunniteltu organismi, sillä siinä missä mekaniikan puolella kunnollinen öljyäminen saa koneen kuin koneen surraamaan lähes ikuisesti, hirttää ihmisen pumppu ennen pitkää kiinni liiallisesta rasvan nauttimisesta. Mm. Deathressa ja Ablaze in Hatredissa sekä edesmenneessä Fall of the Leafessa basistin tonttia hoitanut Miska Lehtivuori sotkee lusikkansa lisäksi moneen soppaan myös useita ruoka-aineita.

Miskan gluteeniton kastikeruoka  400 g naudan paistisuikaleita tai mitkä tahansa naudan suikaleet nyt käteen sattuu. Filee-suikaleet ovat tietty parhaita. 140 g paketti pekonia 4 dl ruokakermaa riisiä suolaa paprikajauhetta Turunmaa tai Valion Ritari kermajuustoa puolikas paprika chilimaustetta mustapippuria pippurisekoitusta

1. Laita kattilaan 4 dl vettä lämpenemään. Lisää veteen reilu 1/4 tl suolaa, 1/2 tl paprikajauhetta ja vielä toinen moinen 1/2 tl annos pippurisekoitusta. Riisit voi halutessaan maustaa kevyemminkin, sillä kastikkeesta tulee mausteisenpuoleinen. Kun vesi kiehuu, lisää veteen kukkurallinen 1 dl riisiä.
2. Laita paistinpannu lämpiämään ja hiukan rasvaa pannulle. Kun pannu on kuuma, lisää naudan suikaleet ja ruskista ne. Lisää pannulle 4 dl ruokakermaa ja 1 dl vettä.
3. Paloittele pekoninsiivut 2-3 cm pätkiksi ja puolikas paprika sopivan pieniksi paloiksi. Kun kastike alkaa pannulla kiehua, lisää pekonit ja paprika.
4. Muista seurata riisiä ja pienentää lämpöä tarvittaessa. Paistinpannunkaan ei ole tarvis olla täydellä lämmöllä.
5. Veistä juustohöylällä 8-9 siivua kermajuustoa ja laita ne kastikkeen sekaan. Sekoita kastiketta ja pidä huoli, että riisi pikkuhiljaa kiehuu pienellä lämmöllä
6. Lisää kastikkeeseen 1 tl suolaa, 3 tl mustapippuria sekä 1 / 2 tl chilimaustetta. Itse tykkään käyttää reilunsorttisia mittayksiköitä.
7. Anna kastikkeen paksuuntua paistinpannulla vielä 5 - 10 min. Tässä kohtaa on hyvä maistella mausteiden määrää ja poimia samalla "maistiaisiksi" parhaat lihanpalat ennen tarjolle asettamista.
8. Kun vesi on lähes kokonaan haihtunut riiseistä, voi kattilan nostaa viereiselle levylle odottelemaan kastikkeen valmistumista.

Miskan oma luonnehdinta:
“Tämän lähemmäksi en ole päässyt ruokien ruokaa: kermaa kermakastikkeessa. Eipä taida montaakaan ruokalajia löytyä, jota ei joko kermalla, juustolla tai jopa kermajuustolla saisi paranneltua entisestään. Kastikkeen parhaita puolia minun kannaltani on gluteenin puute. Kastiketta ei aina tarvitse suurustaa. Aikansa kun antaa kerman olla pannulla, niin se ei jää turhan veteläksi.
Näiden mittojen mukaan annoksesta riittää hyvinkin parille ihmiselle. Tuo kermahan täyttää vatsan varsin nopeasti ja salakavalasti. Ja jos ei halua jakaa nautintoa kenenkään kanssa niin sitten voi vaan reilusti lyödä tähteet jääkaappiin ja jatkaa itsensä lihottamista seuraavana päivänä. Mitään varsinaista keikkamatkaruokaahan tämä ei ole eikä studio-olosuhteissakaan välttämättä mahdollisuuksien rajoissa. Riippuu kai studion varustelutasosta. Keikkareissulta kotiin tullessa vaikkapa sunnuntai-iltana tämä on palkitsevaa: uni tulee takuuvarmasti silmään ruokailun jälkeen.  Ruoan kera suosittelen Felixin chilillä maustettuja maustekurkkuja ja juomaksi Crowmoor Dry Applea.”

Megan tuomio:
”Onhan se hyvä, että nykyisessä modernissa yhteiskunnassa runsaasti lisääntyneiden erilaisten ruoka-ainevammaisten tarvitse nähdä nälkää, kun varteenotettavia vaihtoehtoja löytyy lähes joka tuotteelle normaaleista ruokakaupoista. Soijalla ei kyllä lihaa voi korvata, se on vissi se.
Jos ruuanlaitossa käytetään nautaa, pekonia, kermaa sekä mausteita, niin lopputulos ei voi kuin maistua, vaikka naudan viimeinen myyntipäivä olisi mennyt jo vuosikausia sitten. Pippuri ja chili tuovat kermaiseen kastikkeeseen oikeanlaista särmää, jota voi halutessa entisestään viilailla korvaamalla kermajuusto erilaisilla maustetuilla tuorejuustoilla. Paprika tuo riisiin pirteyttä maku- ja väripuolella ja viimeisen voitelun voi varmistaa livauttamalla kypsän riisin joukkoon runsaan nokareen voita. Ja sydän tykkää, mutta kyllä se kestää läpi koko elämän.”

MISKAN LAITTAESSA RUOKAA SOI:
Amaran’s Plight: Voice In The Light (2007)
“Kevyttä progemetallia vastapainoksi raskaalle kaloriannokselle.”

Julkaistu Inferno #50/2007