Miskan gluteeniton kastikeruoka

Ihminen on äärimmäisen huonosti suunniteltu organismi, sillä siinä missä mekaniikan puolella kunnollinen öljyäminen saa koneen kuin koneen surraamaan lähes ikuisesti, hirttää ihmisen pumppu ennen pitkää kiinni liiallisesta rasvan nauttimisesta. Mm. Deathressa ja Ablaze in Hatredissa sekä edesmenneessä Fall of the Leafessa basistin tonttia hoitanut Miska Lehtivuori sotkee lusikkansa lisäksi moneen soppaan myös useita ruoka-aineita.

Miskan gluteeniton kastikeruoka  400 g naudan paistisuikaleita tai mitkä tahansa naudan suikaleet nyt käteen sattuu. Filee-suikaleet ovat tietty parhaita. 140 g paketti pekonia 4 dl ruokakermaa riisiä suolaa paprikajauhetta Turunmaa tai Valion Ritari kermajuustoa puolikas paprika chilimaustetta mustapippuria pippurisekoitusta

1. Laita kattilaan 4 dl vettä lämpenemään. Lisää veteen reilu 1/4 tl suolaa, 1/2 tl paprikajauhetta ja vielä toinen moinen 1/2 tl annos pippurisekoitusta. Riisit voi halutessaan maustaa kevyemminkin, sillä kastikkeesta tulee mausteisenpuoleinen. Kun vesi kiehuu, lisää veteen kukkurallinen 1 dl riisiä.
2. Laita paistinpannu lämpiämään ja hiukan rasvaa pannulle. Kun pannu on kuuma, lisää naudan suikaleet ja ruskista ne. Lisää pannulle 4 dl ruokakermaa ja 1 dl vettä.
3. Paloittele pekoninsiivut 2-3 cm pätkiksi ja puolikas paprika sopivan pieniksi paloiksi. Kun kastike alkaa pannulla kiehua, lisää pekonit ja paprika.
4. Muista seurata riisiä ja pienentää lämpöä tarvittaessa. Paistinpannunkaan ei ole tarvis olla täydellä lämmöllä.
5. Veistä juustohöylällä 8-9 siivua kermajuustoa ja laita ne kastikkeen sekaan. Sekoita kastiketta ja pidä huoli, että riisi pikkuhiljaa kiehuu pienellä lämmöllä
6. Lisää kastikkeeseen 1 tl suolaa, 3 tl mustapippuria sekä 1 / 2 tl chilimaustetta. Itse tykkään käyttää reilunsorttisia mittayksiköitä.
7. Anna kastikkeen paksuuntua paistinpannulla vielä 5 - 10 min. Tässä kohtaa on hyvä maistella mausteiden määrää ja poimia samalla "maistiaisiksi" parhaat lihanpalat ennen tarjolle asettamista.
8. Kun vesi on lähes kokonaan haihtunut riiseistä, voi kattilan nostaa viereiselle levylle odottelemaan kastikkeen valmistumista.

Miskan oma luonnehdinta:
“Tämän lähemmäksi en ole päässyt ruokien ruokaa: kermaa kermakastikkeessa. Eipä taida montaakaan ruokalajia löytyä, jota ei joko kermalla, juustolla tai jopa kermajuustolla saisi paranneltua entisestään. Kastikkeen parhaita puolia minun kannaltani on gluteenin puute. Kastiketta ei aina tarvitse suurustaa. Aikansa kun antaa kerman olla pannulla, niin se ei jää turhan veteläksi.
Näiden mittojen mukaan annoksesta riittää hyvinkin parille ihmiselle. Tuo kermahan täyttää vatsan varsin nopeasti ja salakavalasti. Ja jos ei halua jakaa nautintoa kenenkään kanssa niin sitten voi vaan reilusti lyödä tähteet jääkaappiin ja jatkaa itsensä lihottamista seuraavana päivänä. Mitään varsinaista keikkamatkaruokaahan tämä ei ole eikä studio-olosuhteissakaan välttämättä mahdollisuuksien rajoissa. Riippuu kai studion varustelutasosta. Keikkareissulta kotiin tullessa vaikkapa sunnuntai-iltana tämä on palkitsevaa: uni tulee takuuvarmasti silmään ruokailun jälkeen.  Ruoan kera suosittelen Felixin chilillä maustettuja maustekurkkuja ja juomaksi Crowmoor Dry Applea.”

Megan tuomio:
”Onhan se hyvä, että nykyisessä modernissa yhteiskunnassa runsaasti lisääntyneiden erilaisten ruoka-ainevammaisten tarvitse nähdä nälkää, kun varteenotettavia vaihtoehtoja löytyy lähes joka tuotteelle normaaleista ruokakaupoista. Soijalla ei kyllä lihaa voi korvata, se on vissi se.
Jos ruuanlaitossa käytetään nautaa, pekonia, kermaa sekä mausteita, niin lopputulos ei voi kuin maistua, vaikka naudan viimeinen myyntipäivä olisi mennyt jo vuosikausia sitten. Pippuri ja chili tuovat kermaiseen kastikkeeseen oikeanlaista särmää, jota voi halutessa entisestään viilailla korvaamalla kermajuusto erilaisilla maustetuilla tuorejuustoilla. Paprika tuo riisiin pirteyttä maku- ja väripuolella ja viimeisen voitelun voi varmistaa livauttamalla kypsän riisin joukkoon runsaan nokareen voita. Ja sydän tykkää, mutta kyllä se kestää läpi koko elämän.”

MISKAN LAITTAESSA RUOKAA SOI:
Amaran’s Plight: Voice In The Light (2007)
“Kevyttä progemetallia vastapainoksi raskaalle kaloriannokselle.”

Julkaistu Inferno #50/2007