Tattiparsanuudelihäsmäkkä

Resepti julkaistu Infernossa 8/2024

Mehevän ja lungin rokin parissa Ginger Evilissa kitaroiva Tomi Julkunen on musiikkinsa näköinen ja makuinen kaveri. Sama pätee hänen häsmäkkäänsä, jossa suunnataan kohti Kaukoitää syksyisen lähimetsän kautta.

Ainekset:
tatteja
parsaa
kirsikkatomaatteja
riisinuudelia
seesamiöljyä
soijaa
suolapähkinöitä
tuoretta chiliä maun mukaan.
pippuria maun mukaan

1. Paloittele riittävän terävällä Rambo-keklulla sienet sekä parsojen nuput sopivan kokoisiksi paloiksi ja heitä pannulle, jossa ei ole säästelty voita.
2. Tee sama kirsikkatomaateille sekä chilille ja lisää sekaan pannulle kunhan sienistä on suurin neste haihtunut pois ja parsat ovat pehmenneet sopivasti.
3. Lisää pähkinät myös pannulle sekä runsaalla kädellä öljyä ettei makuhermot jää tyhjänpantiks sekä pippuria sopivasti. Valmista samaan aikaan nuudelit ohjeen mukaisesti.
4. Kasaa annos ja nauti fiilistellen.

Tomin luonnehdinta:
”En oo mikään viiden tähden kokki, vaan lähinnä kalapuikot ranskalaisilla -tyyppinen evästäjä. Mut ku sattuu tilanne päälle, ni kyllähän sitä loihtii vaikka kuravedestä Baileysia. Diggaan kasvismämmeistä, sillä ei tartte olla mitään teeluupiffiä, et saa makunystyrät ennen näkemättömään hurmioon. Suola, pippuri ja voi: pyhä kolminaisuus ja eiku vuan. Ja rokettirokettiavainketjumoromoro-hahmoille tiedoks: parempi lihakset, ku laihat kivekset. Tämä on fakta.”

Megan tuomio:
”Taasko sitä vegeä? Ei hätää, palstan agenda ei ole muuttunut mihinkään, vaan kokataan ja testataan sitä mitä sattuu milloinkin tulemaan. Mutta jos vihreää tuntuu olevan liikaa, ei mikään estä heittämästä sekaan kanaa tai sikaa suikaleina, tilipäivänä vaikka oikein härkää. Pähkinät antaa kaivattua ruokaisuutta pitäen myös suolapitoisuudesta huolen soijan kanssa. Tomin ja yhtyeensä kunniaksi voi sekaan aivan hyvin lisätä myös pienet gingerit eli raastetut inkiväärit kuten meillä päin sanotaan.”

Tomin kokatessa soi:
Disneyland After Dark – Call of the Dark (1989)
”Hyvä ystäväni oli menny sanoon D-A-D:n Jacob Binzerille suht sopivassa kumarassa, että teillä on maailman toisiks paras bändi. JB oli ensiks ollu vähän hämillään, mut ymmärsi yskän, ku tämä nimeltä mainitsematon basisti totesi perään: AC/DC best, you only second. Melko kovish.”

Pirullinen kaalikärväytys

Resepti julkaistu Infernossa 3/2019.

The Milestonesin Veli Palevaaran bassottelemasta musiikista ja kokkaamasta ruuasta voi sanoa samoin: perusraaka-aineista tehtyä lunkia ja maistuvaa tavaraa aikuismaiseen makuun. Hyppyselliset oikeanlaisia mausteita lämmittävät sielua juuri oikeanlaisella tavalla.

Tarpeet:

puolikas keräkaali

400 g jauhelihaa

kourallinen kuivattuja mustatorvisieniä

2 valkosipulin kynttä

omaa puolukkasurvosta

mainioita maustehia kuten currya, suolaa, mustapippuria ja Sriracha hot chili saucea

Valmistusaika onpi noin vartin verran.

Tee näin:

1. Wokkaa samuraimiekalla tahi muulla esihistoriallisella taisteluteräaseella ziipaloitu keräkaali kevyesti oliiviöljyssä. Paistele rasvaista sikanautalihaketta valkosibulin kera ja laitappa perstuntumalla suolaa ja mustapippuria sekaan.

2. Yhdistä paistokset ja lisää curry-mauste from New Delhi. Spruittaa oivaa chilistä kastiketta niskaan niin paljon kuin paksusuolesi seuraavana aamuna kestääpi.

3. Hämmentele trallatellen alemmalla lämmöllä ja murskaa kourassasi raivokkaasti sekaan kuivattuja mustatorvisieniä. Äläpä kuitenkaan paista kaalta lötköksi asti.

4. Losauta läjäke lautaselle ja annostele kirpsakkaa puolukkasurvosta kylkehen. Haarukoi kitahan ja huuhdo oranssitölkkisellä Kukko IPAlla. Toista toimintoa kunnes masukka onpi täynnä, ota vartin päikkärit päälle ja silvu plee.

Velin luonnehdinta:

"Helppo, nopeasti loihdittava ja maukas mättö, jota voi kuitenkin ahmaista runsahasti ilman suurta pelkoa jenkkakahvojen kasvusta. Soveltuupi talvisiin arki-iltamiin."

Megan tuomio:

”Vanhan kansan kaalilaatikko on mitä mainioin ruoka ja näemmä se on mahdollista modernisoida myös nykyaikaiseksi ja kansainväliseksi versioksi hyvin yksinkertaisin muutoksin. Nälkäisiä ilahduttavaa on myös se, että sekä vaiva että kokkausaika vähenevät eikä annos ole myöskään hinnalla pilattu.

Yksinkertaiset asiat ovat elämässä usein niitä parhaita ja tähän reseptiin on turha lisätä oikeastaan yhtään mitään ellet ole hifistelijä. Sama pätee myös musiikkiin. Perusasioiden äärellä kun ollaan, on lopulta aivan sama kuunteletko musiikkia kasettimankasta vai tonnien arvoisella stereosysteemillä ja vinyylikieputtimella. Pääasia, että sielu lepää.”

Velin kokatessa soi:

Deep Purple - Burn (1974)

"Hyvän tuulen lätty, jonka avausraita pistää asian kuin asian toimittamisen mallikkaasti alulle. Ensiluokkaista soitantaa läpi linjan ja luonnolliset vanhan liiton rock -soundit hivelevät hipiää. Ihokarvoja nostattavia Coverdale-Hughes stemmoja ja tietysti kirsikaksi kakkuseen Jon Lordin hammond-parhautta puhumattakaan Blackmoren ja Ian Paicen nerokkaasta ja tunnistettavasta soitosta. Klassisen tyylipuhdas, mutta monipuolinen kokonaisuus, joka ei väljähdä vuosikymmenienkään myötä. Annoksen valmistuksen ajaksi kuunteluun vinyylialbumin A-puolisko ja ruokailun ajaksi B-poski.”