Kana à la Dracula ja valkosipulileipä

Resepti julkaistu Infernossa 10/2021.

Kun Nemecicin kitaristi Tuomo Salosen kanaa ja leipää syö, kannattaa laulaa ja tanssata yhtyeensä lisäksi myös The Sisters of Mercya.

Ainekset:

4 kpl kanan rintafilettä

6-8 kynttä valkosipulia

200 g aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä

1 tl Dijon-sinappia

jalapenoja ja tuoretta cayennepippuria tai muuta punaista chiliä oman maun mukaan

2 dl ruokakermaa

1 dl parmesan-raastetta

50 g tuoretta pinaattia

sipulijauhetta

paprikajauhetta

suolaa ja pippuria

tuoretta persiljaa koristeluun

1. Mausta kanafileet molemmin puolin suolalla ja pippurilla sekä paprika- ja sipulijauheella.

2. Valuta tomaattien öljy erilliseen astiaan. Lisää 2 rkl öljystä kuumalle pannulle ja paista kanat öljyssä kypsäksi eli n. 6-8 minuuttia per puoli. Laita kypsät kanat lautaselle.

3. Lisää loppu öljy pannulle ja purista valkosipulinkynnet joukkoon. Anna paistua hetki ja lisää mukaan tomaatit. Paista vielä pari minuuttia ja sekoita joukkoon sinappi. Poista chileistä siemenet, hienonna ja lisää pannulle. Tee sama jalapenoille. Alenna lämpöä, lisää kerma ja hauduttele muutama minuutti välillä sekoittaen. Lisää suola ja pippuri, joiden oikean määrän saat selville maistamalla.

4. Sekoita joukkoon pinaatti. Lisää myös Parmesan-raaste ja hauduttele kunnes juusto on sulanut.

5. Lisää kanat pannulle ja koristele koko komeus tuoreella persiljalla.

Valkosipulileivät:

1 ranskanleipä

n. 200 g voita

6-8 kynttä valkosipulia

n. 2 dl tuoretta persiljaa

suolaa

kuivattua persiljaa

parmesan-raastetta
mozzarella-raastetta

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
2. Halkaise leipä pituussuunnassa ja laita puolikkaat uunipellille vierekkäin leivinpaperin päälle.
3. Sulata voi kattilassa. Lisää joukkoon hienonnettu tuore persilja, puristetut valkosipulit sekä hyppysellinen suolaa ja sekoita hyvin.
4. Levitä voi-persilja-valkosipuliseos tasaisesti leipien päälle. Kuorruta leivät parmesanilla sekä mozzarellalla ja ripottele päälle kuivattua persiljaa.
5. Paista leipiä uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut. Viipaloi leivät ja nauti!

Tuomon luonnehdinta:
”Syksyllä sisäurheilukauden alettua ovat erilaiset illanistujaiset paikallaan tuomaan piristystä pimeneviin iltoihin. Ihminen viihtyy hyvän ruuan ja juoman parissa rennon kokkailun oluen särpimisen ohella ollen oivallista illanviettopuuhaa. Ruuan nimi tulee paitsi reilusta valkosipulin määrästä, myös tomaattien ja punaisen chilin tuomasta väristä. Chilit ja jalapenot eivät kuuluneet alkuperäiseen reseptiin, mutta varsinkin cayenne tuo ruokaan mukavaa jälkilämpöä.
Valkosipulileivät ovat jo itsessään helppo ja maukas naposteltava, mutta kastikkeeseen dipattuna ne toimivat erityisen hyvin. Mikäli ruokailijoita ei ole riittävästi, voi leivästä hyvin käyttää vain toisen puolikkaan ja valmistaa toisen vaikka seuraavana päivänä. Kanahässäkkä kun toimii hyvin myös uudelleenlämmitettynä. Ruuan lisukkeeksi käy valkosipulileipien sijaan hyvin myös vaikkapa riisi tai pasta ja raikas salaatti.”

Megan tuomio:
”Jos valkosibali ei maistu nauttimisen jälkeisenä päivänä suussa eikä samassa tilassa olevat eliöt karkkoa, on sitä ollut liian vähän. Aivan kuten Mika Luttisen Kyynel satanistin silmässä -reseptissä vuodelta 2006, määrät ovat nytkin kohdallaan etenkin leivässä. Verenimijän kana saa makuja muualtakin vältellen kuitenkin selkeät ylilyönnit maustekäden kalibroinnin ollessa kohdallaan. Helppoa ja halpaa hyvää keskieurooppalaiseen tapaan aina napostelusta vatsan turvottajaksi lisukkeiden kera.”

Tuomon kokatessa soi:
The Sisters of Mercy – Floodland (1987)
”Syksyn koittaessa alkaa levylautaselle siunaantua yleensä keskimääräistä tummasävyisempää musiikkia. Vampyyrit yhdistetään monesti goottilaisuuteen ja Sisters of Mercylle on velkaa useampikin kyseisiä verenimijöitä kuvastossaan hyödyntänyt alan yhtye. Floodland on erinomainen valinta elävöittämään syksyisiä rientoja ja menojalkaa alkaakin yleensä hyvin nopeasti vipattamaan Doktor Avalanche -nimeä tottelevan rumpukoneen biitin lähtiessä käyntiin. Kovempienkin karpaasien on nähty antautuvan tanssin pyörteisiin esimerkiksi This Corrosion -raidan tahtiin.”

Kyynel satanistin silmässä

Impaled Nazarenen kireä-ääninen huutaja Mika Luttinen ruokkii ääntään, ei vuohenjuustolla, vaan merenelävillä. Kaikenlaiset verenimijät kavahtakoot saatanallisen määrän valkosipulia sisältävää nilviäispastaa.

Luttisen ”anti-wamppyyri Tagliatelle con Spinaci 666” (4 annosta) 1 pkt Antipasto Di Mare -pakastetta 500 g katkarapuja 2 pkt valkosipulivoita 4 dl ruokakermaa 1 punasipuli 8-12 isoa kynttä valkosipulia (kiinalaista) paprikajauhetta cayenne-pippuria pippuriseosta Tabascoa Provencale-yrttiseosta Tagliatelle con Spinaci -pastaa Parmesan-juustoa valkosipulipatonkia Juomaksi Masi Modello Delle Venezie -valkoviiniä

Kastike on helpointa valmistaa wokissa, mutta onnistuu myös kasarilla. Tarvikeaineet löytyvät kaikista suurista supermarketeista, eivät pienistä lähikaupoista!

1. Sulata valkosipulivoipaketit ja murskaa helvetisti valkosipulia mukaan. Laita hella pienemmälle ja heitä jäiset katkaravut sekaan. Sulattele hitaasti välillä sekoittaen.
2. Kun katkaravut ovat melkein sulia, heitä jäinen Antipasto Di Mare -paketti sekä hyvin pilkottu punasipuli sekaan. Anna sulaa rauhassa.
3. Kippaa kermat sekaan ja mausta reilusti. Anna poreilla hiljaa.
4. Keitä pasta ja valmista valkosipulipatonki uunissa ohjeen mukaan.
5. Lisää Provencale-yrttiseosta pastakastikkeeseen hieman ennen tarjoilua.
6. Laita pastaa ja kastiketta lautaselle, raasta päälle tuoretta Parmesan-juustoa ja nauti!

Mikan oma luonnehdinta:
”Tämä kermaisen jumalainen pasta on suhteellisen kallis, mutta helppo valmistaa. Pinaatti-tagliatelle täydentää hienosti merenelävien, valkosipulin ja kerman sekasopan. Kastiketta tulee reilusti, joten valkosipulipatonkia on hyvä dippailla siihen. Penseät gootti-wamppyyrit nirpistelevät luonnollisesti nenäänsä valkosipulin määrälle, mutta tätä syötyäsi pidät huolen, että saat seuraavana päivänä istua bussinpenkillä yksin. Ja jos merenelävät eivät kelpaa, syö pääsi!”

Megan tuomio:
”Ruokansa suhteen vähänkään epäluuloisten on syytä olla tutkimatta Antipasto Di Mare -paketin tuoteselostetta, ja syödessäkin kannattaa pitää vähintään toinen silmä kiinni ja keskittyä pelkästään nauttimaan mausta. Taivuin ensimmäistä kertaa elämässäni tunkemaan suusta alas jos jonkinlaista lonkeronpalaa, mutta kielenhän ne nappasivat mukanaan. Runsaan voin, kerman ja mausteiden käytön kanssa ei taaskaan menty vikaan, ja ylenpalttinen valkosipulin maku kruunaa hienosti komeuden ja varmistaa rauhallisen yksinolon useaksi päiväksi.”

RUOKAA LAITTAESSA SOI
Jean Sibelius – Finlandia (1899)
”Jos jumalainen ruoka ei tuo kyyneltä satanistin silmään, avaa viimeistään Finlandia kyynelkanavat”

Julkaistu Inferno #39/2006

Härät valkosipulipotuilla Maken malliin

Meat’s meat and man’s gotta eat. Lihaa parempaa ruokaa ei ole, ja valkosipuli kuuluisi ruoka-aineympyrään omaan osastoonsa. Pain Confessorin solisti ja lihamestari Markku ”Make” Kivistö on mies, joka syö aamiaiseksikin sisäfileetä. Hövelin käytöksen, murean äänen ja muhkean vartalon salaisuus on paljastunut.

Härät valkosipulipotuilla Maken malliin (Maken tai kahden hengen tarpeet) 1 rkl Jaloviinaa (yhden tähden) 5 dl kermaa 1 rkl Dijon-sinappia n. 1 dl oliiviöljyä 5-10 valkosipulinkynttä 2 kg perunoita 500 g härän sisäfileetä reilusti viher- ja rosepippuria merisuolaa

1. Ota liha lämpimään jo noin tunti ennen paistamista ja mausta suolalla.
2. Viipaloi perunat ohuiksi siivuiksi ja laita ne astiaan, jossa sekoitat niihin murskatut valkosipulinkynnet, reilusti suolaa ja ainakin desilitra oliiviöljyä.
3. Paista perunoihin pannulla väriä, jonka jälkeen laita ne uuniin n. 150 asteeseen. Anna perunoiden olla uunissa noin puolisen tuntia tai kunnes ne ovat pehmeitä.
4. Paista pihvit kuumalla pannulla mediumiksi, noin 1,5 minuuttia per puoli. Pienennä lieden tehoa ja lisää kerma, Jaloviina, sinappi sekä pippurit. Hämmennä, kiehauta kevyesti ja anna hautua muutaman minuutin. Kastikkeeseen ei tarvitse lisätä enää suolaa, koska sinappi tekee siihen jo aika maukkaan maun.

Maken oma luonnehdinta:
“Sisäfilee on paras filee! Ruoka on kohtuullisen helppo valmistaa ja taitaakin olla yleisin ruoka mitä tulee vedettyä, heh! Lopputulokseen saa aina olla tyytyväinen, koska paistaja saa itse päättää lihan kypsyysasteen mediumin ja kypsän väliltä. Jos ohjeen mukaan aterian tekee, niin hölmö saa olla, jos piloille menee. Jaloviinaa ruokaan tulee aika kevyesti, mutta kokkiahan se ei estä pieniä saati suuria aperitiiveja nauttimasta. Ruokajuomaksi suosittelen punaviiniä ja vettä.”

Megan tuomio:
 “Hallelujaa, olen nähnyt valon! Minun taivaassani mannana toimisi em. reseptin mukaan valmistettu liha ja nektarina täyteläinen ja runsas punaviini. Härskistä kilohinnasta huolimatta hinta/laatusuhde on häränfileepihveillä kohdallaan, ja todelliset lihansyöjäthän voivat säästää kustannuksissa ostamalla sisäfileensä kokonaisena. Vaikka Jaloviina ja Dijon-sinappi voivat vaikuttaa turhalta hifistelyltä, antavat ne pikantin lisäyksensä kermakastikkeen aromiin. Kasviskevennystä härälleen haluavat voivat valmistaa hunajalla maustettuja keitettyjä porkkanoita.”

RUOKAA LAITTAESSA SOI
Carcass – Heartwork (1994)
"Carcass osaa laulaa lihasta, ja sydänkin tykkää ja toimii, on kyse sitten itse ruuasta tai albumista."

Julkaistu Inferno #33/2006